Maailmankirjallisuuden
klassikkoihin kuuluva Suomen kansalliseepos Kalevala syntyi
Kainuussa. Sen loi Kajaanin piirilääkärinä 1833-53 toiminut Elias Lönnrot
laajan kansanrunousaineiston pohjalta. Pääosa Kalevalan synnyttäneestä
runoudesta kerättiin Vienan Karjalalasta Venäjän puolelta Vuokkiniemen
pitäjän kylistä. Siellä on vuosisatojen ajan elänyt luonnon kanssa sopusointuinen
alkuperäiskulttuuri, jonka kielenä on hyvin lähellä suomea oleva vienan
murre ja joka Lönnrotin aikaan oli säilyttänyt yhteisen eeppisen suusanallisena
periytyneen kansanrunouden, kun se silloin Suomesta oli kokonaan katoamassa.
Itse asiassa vienan murre Kalevalan kautta vaikutti ratkaisevasti suomen
kirjakielen kehittymiseen todelliseksi sivistyskieleksi; mm. suomenkielinen
kirjallisuus syntyi tosiasiallisesti vasta Kalevalan ilmestymisen seurauksena.
Kalevalan
ensimmäinen laitos, ns. Vanha Kalevala, valmistui vuonna 1835. Se perustui
pääosin Lönnrotin omiin keräyksiin sekä siihen hänen runonkeruumatkojaan
edeltäneen aikakauden niukkaan runosaaliiseen, joka kuitenkin innoitti
hänet keruutyöhön. Kalevalan uusi täydennetty laitos ilmestyi vuonna 1849.
Sen käsikirjoituksen työstämiseen Lönnrot sai runsaasti toistenkin runonkerääjien
kokoamaa runoainesta, mutta valtaosan siitä muodostivat hänen käytössään
ennestään olleen aineiston toisinnot. Ratkaisevasti uutta ei paljon löytynyt;
täydennöksiä kylläkin. Vaikka Kalevala perustuu kansanrunouteen, se on
silti Lönnrotin oma luomus. Hän yhdisteli runoja ja kansanrunouden henkilöitä
toisiinsa saadakseen aikaan ehjän kokonaisuuden. Tosin hän itse, varsinkin
Vanhaa Kalevalaa "kokoonpannessaan", uskoi etsivänsä aikojen kuluessa
pirstaleiksi hajonneelle muinaisrunoelmalle sen alkuperäistä muotoa.
Kalevala antoi Suomen kansalle identiteetin. Se on suomalaisen kulttuurin
kulmakivi, jonka vaikutus pian alkoi heijastua eri taiteenaloihin suurenmoisella
tavalla.
Lönnrot
loi arkaaisen Kalevalan lyyriseksi sisareksi Kantelettaren, tunnelma-
ja tapahtumarunouden kokoelman. Se ilmestyi 1840. Sen runouden maantieteellinen
pohja on Kalevalaa laajempi. Vienan lisäksi Lönnrot kiittelee erityisesti
Lieksan, Ilomantsin, Kiteen, Tohmajärven, Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen
pitäjiä näiden laulujen esiintymispaikkoina.
Lönnrotin
ja hänen pitkäaikaisen asuinmaakuntansa Kainuun suhdetta on tarkasteltu
tutkimuksessa monesta eri näkökulmasta, mutta hänen runonkeruumatkojensa
Kainuun osuudet ja hänen liikkumisensa senaikaisen Kajaanin kihlakunnan
eri kulmilla ovat jääneet vähäisemmälle huomiolle. Tuo tarkastelu tarjoaa
kuitenkin monia mielenkiintoisia asioita. Kainuu oli - ja on vieläkin
- monessa suhteessa ainutkertainen maakunta eikä vähiten siksi, että se
yhdessä Vienan Karjalan kanssa on Kalevalan konkreettinen syntyseutu.
|