|
Kalevalan valmistumisen jälkeen Lönnrot ei lopettanut runonkeruutaan, sillä hänellä oli mielessään Kalevalan "täydentäminen". Keväällä 1835 hän lähti yhdistäen taas virkamatkansa runonkeruuseen Vienaan tutkimaan runonlaulualueen rajoja etelässä ja idässä päin. Samalla hän vei rokotteita Repolaan, jossa oli edellisvuonna käydessään havainnut niiden puuttuvan kokonaan. Tästä hän oli jo palaamispäivänään Kajaaniin raportoinut Lääkintöhallitusta kirjeellään (14.11.1834):
|
Virkamatka oli ajoitettu hyville hankikeleille, muuta matka ei sujunut odotusten mukaisesti. Lönnrot juuttui Kuhmon pappilaan viikon päiviksi ja kertoo kirjeessään C.N.Keckmanille syistä tähän. |
Lönnrotin 12.4.1835 kirjeen lauseen "Mitäs Sinusta on nimi Kalevala?" pohjalta eräät lähdeaineistoon perehtymättömät tutkijat ja Kalevala-harrastajat ovat esittäneet olettamuksen, että eepos olisi saanut nimensä tuon kirjeen perusteella. Todellisuudessa Lönnrot oli nimennyt aikaansaannoksensa jo paljon aikaisemmin. Nyt hän - lähetettyään Kalevalan käsikirjoituksen Helsinkiin maaliskuun alussa postimestari Montgomeryn mukana - halusi vain kysäistä SKS:n sihteeriltä, miellyttikö hänen antamansa nimi tätä. Nimen pohdinta oli alkanut jo reilu vuosi aiemmin, kun Lönnrot oli lähettänyt Keckmanille myöhemmin "Alku-Kalevalaksi" nimitetyn käsikirjoituksensa, jonka painattamisen hän kielsi palattuaan viidenneltä matkaltaan voidakseen lisätä käsikirjoitukseen Arhippa Perttusen ja muiden tuon matkan laulajien annin. "Alku-Kalevalan" nimiehdotuksia, joista osasta Lönnrot jo niitä esitellessään luopuu ovat " Väinämöinen", "Ilmarinen ja Lemminkäinen", "Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen", "Suomen kansan mythologia vanhoilla runoilla toimitettu eli Väinölä ja Pohjola" sekä "Väinämöisen Kantele". Näitä nimiä Lönnrot tarjoilee Keckmanille kirjeessään 14.3.1834. Nimi Kalevala oli jo löytynyt loppuvuoteen 1834. Syksymatkansa jälkeen Lönnrot kirjoittaa 28.11.1834 tohtori J.F.Ticklenille: "Koko syksyn olen työkseni järjestänyt aika joukon suomalaisia runoja Kalevala-nimiseksi kertomarunoksi. Työ, joka ennen painettuja Väinämöisestä j.n.e. Tällä välin olen tehnyt rokotusmatkoja oikealle ja vasemmalle noin sadan hopearuplan edestä. Sellaisella kävin äskettäin Repolassa Aunuksen kuvernementissa asti, missä pappilassa vietin muutaman päivän." Keckmanillekin on Lönnrot ehtinyt kirjoittaa vuoden 1835 puolella ennen huhtikuun kirjettään kaksi kertaa (25.2. ja 9.3.) mainiten Kalevalan nimeltä. Myös käsikirjoituksessa nimi on ollut mukana alusta alkaen. Ainoastaan alaotsikko muuttui jonkin verran, kun Lönnrot tahtoi muutta sanan entisiä muotoon muinosia (Kirje Keckmanille 6.11.1835). Vanhan Kalevalan lopullinen nimi täydellisessä asussaan kuului: "Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista". Kuudennen runonkeruumatkansa reitistä Karjalan puolella Lönnrot kirjoittaa kotiinsa palattuaan selostuksen ystävälleen Keckmanille. Kirje on päivätty toukokuun 8. 1835. Suomen puolella matka muuttui taas virkamatkaksi. Kiannan pappilassa toukokuun 1. päivänä 1835 Lönnrot kirjaa päiväkirjaansa sekä rajantakaisia tapahtumia että paluureitin Kiannalle saakka.
Kuudennen matkan tuloksena oli 103 runoa ja n. 4 500 säettä. |