|
Lönnrotin
12.4.1835 kirjeen lauseen "Mitäs Sinusta on nimi
Kalevala?" pohjalta eräät lähdeaineistoon perehtymättömät tutkijat
ja Kalevala-harrastajat ovat esittäneet olettamuksen, että eepos olisi
saanut nimensä tuon kirjeen perusteella. Todellisuudessa Lönnrot oli nimennyt
aikaansaannoksensa jo paljon aikaisemmin. Nyt hän - lähetettyään Kalevalan
käsikirjoituksen Helsinkiin maaliskuun alussa postimestari Montgomeryn
mukana - halusi vain kysäistä SKS:n sihteeriltä, miellyttikö hänen antamansa
nimi tätä. Nimen pohdinta oli alkanut jo reilu vuosi aiemmin, kun Lönnrot
oli lähettänyt Keckmanille myöhemmin "Alku-Kalevalaksi" nimitetyn käsikirjoituksensa,
jonka painattamisen hän kielsi palattuaan viidenneltä matkaltaan voidakseen
lisätä käsikirjoitukseen Arhippa Perttusen ja muiden tuon matkan laulajien
annin. "Alku-Kalevalan" nimiehdotuksia, joista osasta Lönnrot jo niitä
esitellessään luopuu ovat " Väinämöinen", "Ilmarinen ja Lemminkäinen",
"Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen", "Suomen kansan mythologia
vanhoilla runoilla toimitettu eli Väinölä ja Pohjola" sekä "Väinämöisen
Kantele". Näitä nimiä Lönnrot tarjoilee Keckmanille kirjeessään 14.3.1834.
Nimi Kalevala oli jo löytynyt loppuvuoteen 1834. Syksymatkansa jälkeen
Lönnrot kirjoittaa 28.11.1834 tohtori J.F.Ticklenille: "Koko syksyn
olen työkseni järjestänyt aika joukon suomalaisia runoja Kalevala-nimiseksi
kertomarunoksi. Työ, joka ennen painettuja Väinämöisestä j.n.e. Tällä
välin olen tehnyt rokotusmatkoja oikealle ja vasemmalle noin sadan hopearuplan
edestä. Sellaisella kävin äskettäin Repolassa Aunuksen kuvernementissa
asti, missä pappilassa vietin muutaman päivän."
Keckmanillekin on Lönnrot ehtinyt kirjoittaa vuoden 1835 puolella ennen
huhtikuun kirjettään kaksi kertaa (25.2. ja 9.3.)
mainiten Kalevalan nimeltä. Myös käsikirjoituksessa nimi on ollut mukana
alusta alkaen. Ainoastaan alaotsikko muuttui jonkin verran, kun Lönnrot
tahtoi muutta sanan entisiä muotoon muinosia (Kirje
Keckmanille 6.11.1835). Vanhan Kalevalan lopullinen nimi täydellisessä
asussaan kuului: "Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan
muinosista ajoista".
Kuudennen runonkeruumatkansa reitistä Karjalan puolella Lönnrot kirjoittaa
kotiinsa palattuaan selostuksen ystävälleen Keckmanille. Kirje
on päivätty toukokuun 8. 1835.
Suomen puolella matka muuttui taas virkamatkaksi. Kiannan pappilassa
toukokuun 1. päivänä 1835 Lönnrot kirjaa päiväkirjaansa sekä rajantakaisia
tapahtumia että paluureitin Kiannalle saakka.
|
Huhtikuun 22 päivänä, joka oli keskiviikko,
läksin Rukavaaran Pappilasta, kylläki kauan hyvin
piäntöä siellä muistellen. Muuten runojen
vuoksi olentoni siellä oli tyhjä. Vasta viimmesellä
päivällä onnistu saahakseni akoilta erähiä
itkuvirsiä, ei nekän suuriarvoset. Itkuvirsiä
olen yrittänyt jo ennenki muilta kirjottaa, vaan mikä
lienee, siitä ei tule tolkkua. Näyttää
kun ne olisivat ikivanhaa laatua, sillä niissä on
kamaloita sanoja, joita ei ymmärrä, eikä malta
yhellä eli kahella sanomisella. Niitä taas kertoen
kysyessä, miten oli sekin sana, unohtuvat puolet pois
sekä sanojalta jotta kirjottajalta, eikä tule täyttä
kullonkana. Häissä itketään talosta lähtevälle
tytölle, peiahissa kuolleelle, j.n.e.
Rukavaarasta 13 v. Jekon talon Tiiksin kyleä, siitä
20 Kellovoaran, 7 Sirkkemiin, 43 Jyskyjärveen,
40 Nurmilahteen, 10 Luusalmeen, 30 Uhtuvaan, 15 Jyvälahteen,
30 Vuokkiniemeen, 5 Tsenaniemeen, 25 Kivijärveen,
6 Viiankiin, 4 Hyryyn, 10 Pussilaan, 50 Kiannan pappilaan.
- Sirkkemiä mainittiin myös Sirkkakemiksiki.
Jekossa makasin yötä, niin siitä [kuljettuani]
23 [virstaa] tulin esinnä Kellovaara[a]n, jossa
vanhalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta,
kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen
päin matkaan Kemijokea myöten. Jäätä
varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti 2
miestä saattamaan, äsken nimitetyn akan poika
setänensä (djädo). Yöllä makasimma
vähän aikaa metsäpertissä ja muun
aian matkasimma, minä nukkuen reessaä. Siinä
kerran laululla heräsin kylläki somasti. Toisessa
metsäpertissä akan pojalta Simanalta kirjottelin
2 tiimaa lauluja, ja iltapuolella tulimma Jyskyjärveen.
|
|
|
Kuudennen matkan tuloksena oli 103 runoa ja n. 4 500 säettä.
|