|
|
|
|
|
|
|
Mahdollisuus Lapukassa poikkeamiseen tuli Ylä-Kainuuseen loppukesällä 1835 tehdyn virkamatkan yhteydessä. Silloin Lönnrot kävi elokuun viimeisellä viikolla siellä. Elokuun 25. päivänä hän on kirjoittanut Suomen puolella kirjeitä ja seuraavassa 30. päivänä Kiannalla päiväämässään kirjeessä hän jo kertoo palanneensa Venäjän puolelta Lapukasta. Onko hän siellä muistiinpannut runoja, siitä hän ei itse kerro, mutta koko tuon syksyisen virkamatkan keräysanti oli hyvä. Sillä kertaa hän on keskittynyt sananlaskuihin ja arvoituksiin, joita molempia hän sai "muutaman sadan uusia". Koko matkastaan hän kertoo, kuten niin monesti aiemmin, ystävälleen Keckmanille kirjeessä. |
Kun
silloin Lapukan rannalla nuotalla ollessamme lepäsimme nuotion ääressä,
kas siinä teidän olisi pitänyt olla. Meillä oli apurina muuan lapukkalainen,
kelpo laulaja hänkin, mutta ei kuitenkaan isävainajani vertainen. Yökaudet
he usein lauloivat käsitysten valkean äärressä, eikä samaa runoa koskaan
kahdesti laulettu. Olin silloin pieni poika ja kuuntelin heitä, joten
vähitellen opin parhaat laulut.