Jo kuudennella runonkeruumatkallaan Lönnrot oli aloittanut runonlaulun esiintymisen kartoittamisen. Jo silloin vuonna 1835 hän oli aikonut yliopiston tuella tehdä entisiä huomattavasti laajemman matkan, mutta tuolloin hanke kariutui. Syksystä 1836 Lönnrot oli saanut vuoden virkavapauden, joka kyllä venyi 14 kuukaudeksi, laajan tutkimusmatkan tehdäkseen. Sitä varten hän sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta apurahankin. Matkasuunnitelma edellytti, "että ensin oli käytävä niillä seuduin asuvien suomalaisten luona, jotka ovat lähinnä valtakunnan rajaa täältä pohjoiseen päin, ja että matka sitten oli ulotettava täältä kaakkoon, osaksi Venäjän, osaksi Suomen alueelle."

Käytännössä matkasta tuli kaksiosainen, sillä pohjoisen kierroksen jälkeen Lönnrot välillä palasi Kajaaniin. Yhtenä kokonaisuutena matkaa on kuitenkin aina käsitelty, koska sille oli asetettu tietyt tehtävät ja se tapahtui stipendin turvin.

Ensimmäisen osan alkutaipaleelle Lönnrot sai toverikseen sotkamolaisen ylioppilaan J.F.Cajanin. Sen reitti selviää Lönnrotin Kajaanin postinhoitaja C.E.Gosmanille Uhtualta lähettämästä kirjeestä.

Paluusta takaisin kotiseudulle, jonne Lönnrot saapui toukokuun alkupuolella 1837, hän kirjoittaa matkakertomuksensa lopuksi:

Vielä olisi kerrottavana, miten Näytämöstä kulin toverini Ekdahlin kotipaikkaan, siitä Inarin Lapin kirkolle, sieltä Sodankylään, Kemijärveen, Kuusamoon, Kiannalle, Hyrynsalmeen, Paltamoon, ja viimein Kajaaniin, mutta kun siinä, mitä jo kerroimme, on kyllä kerraksensa, niin loppukoon tarinani tähän.