Lönnrotin
lapsuuden ja nuoruuden tapahtumien kannalta ei ollut kummallista, että
hän valitsi lääkärin ammatin. Hänen koulutiensä keskeytti välillä parin
vuoden rupeama apteekkioppilaana Hämeenlinnassa, missä yhteydessä hän
tutustui myös piirilääkäri E.J. Sabelliin, joka kannusti häntä lääkärinuralle.
Ylioppilasaikanaan hän puolestaan oli kotiopettaja J.A. Törngrenin perheessä
Vesilahden Laukossa. Törngren oli lääketieteen professori ja myöhemmin
lääkintöhallituksen pääjohtaja. Laukon kesinään Lönnrot tutustui laajalti
Suomen lääkärikuntaan, sillä tämä kartano oli yliopistomiesten, erityisesti
lääkärien kokouspaikkana.
Kun vielä Törngrenin perhe kannusti Lönnrotia hänen runonkeruuharrastuksissaan,
on selvää, että nuorukainen sai myönteisen kuvan lääkärikunnasta ja sen mahdollisuuksista
toimia sivistysriennoissa. Olihan hänellä esikuvana myös Zachris Topelius vanhempi,
joka toimi Pohjanmaan piirilääkärinä ja joka oli julkaissut keräämiään runoja
vihkosina.
Lönnrot
aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa loppusyksystä 1828,
vaikka hänet kirjoitettiin virallisesti yliopiston kirjoihin vasta seuraavan
kevätlukukauden alkaessa. Maisteriksi hän oli opiskellut Turussa, mutta
kaupungin palo siirsi yliopiston Helsinkiin.
Lääketieteen kandidaatiksi Lönnrot pääsi joulukuussa 1830, ja seuraavana syksynä
hän joutui jo varsinaisiin lääkärintehtäviin, kun hänet, niin kuin koko maan
vapaa lääkärikunta, kandidaatit mukaanluettuna, kutsuttiin Helsinkiin torjumaan
idästä leviävää koleeraepidemiaa. Lääketieteen tohtoriksi hän valmistui kevätlukukauden
1832 lopussa. Väitöskirjan aiheena oli suomalaisten maaginen lääketiede, joten
hän yhdisti opintoihin harrastuksensa, kansanperinteen.
Lönnrotin
opiskelun loppuvaiheessa oli avautunut Karjalan piirilääkärin virka Joensuussa.
Hän haki sitä, mutta pääsi vasta kolmannelle sijalle, koska muina hakijoina
olivat kokeneet piirilääkärit Samuel Roos Kajaanista ja J.B. Lillja Sortavalasta.
Roos valittiin virkaan, jolloin hänen paikkansa Kajaanin piirilääkärinä
vapautui. Lönnrot oli kiinnostunut siitä, mutta koska Roos ei vielä ollut
siirtynyt uuteen tehtäväänsä hän anoi, että hänet nimitettäisiin ylimääräiseksi
lääkäriksi. Syyskuun 26. päivänä 1832 hänet määrättiin apulaiseksi Oulun
piirilääkärille, koska tämän alueella raivosivat lavan- ja punatautiepidemiat.
Marraskuussa Roos kutsui hänet Kajaaniin, koska tilanne siellä oli vielä
pahempi. Lönnrot lähtikin Kajaaniin, Sotkamoon ja Paltamoon ja viipyi
Kainuussa marraskuun loppupuolelle asti. Tällä välin Oulun piirilääkäri
Herman Garger oli kuollut lavantautiin ja nuoren apulaisen oli otettava
vastaan vastuu koko laajasta piiristä.
Kajaanin kihlakunnan lääkärinä kaksikymmentä vuotta
Samuel
Roosin siirryttyä vuodenvaihteen tienoilla Joensuuhun Lönnrot määrättiin
virkaatekeväksi piirilääkäriksi Kajaaniin. Siitä tuli hänen vakinainen
toimipaikkansa kahdeksi vuosikymmeneksi. Viran Lönnrot otti vastaan tammikuun
21. päivänä 1833 väliaikaisena lääkärinä, ja määräys Kajaanin piirin ja
linnan (=vankilan) piirilääkärin vakinaiseksi tehtävänhoitajaksi on päivätty
24. heinäkuuta 1833.
Piirilääkärin toimialue oli laaja. Se käsitti nykyistä Kainuuta vastaavan alueen,
jonka ainoa lääkäri hän oli. Tilanne, jossa Lönnrot otti viran vastaan oli kauhistuttava.
Koleraepidemia koetteli seutua. Lähes viidesosa alueen väestöstä kuoli vajaan
vuoden aikana - määrä joka vastasi kymmenen vuoden normaalikuolleisuutta. Tuore
lääkäri itsekin sairastui - luultavimmin lavantautiin - helmikuussa 1833, ja
Helsinkiin levisi jo huhu hänen kuolemastaan. Sururunokin ehdittiin jo sepittää,
mutta Lönnrot nousi sairasvuoteeltaan huhtikuun alkupuolella ja ryhtyi hoitamaan
virkaansa.
Kesän tultua epidemiat hellittivät ja Lönnrot saattoi kirjoittaa helpottuneena
edeltäjälleen Samuel Roosille toimialueensa tilanteesta.
Piirilääkärin toimenkuva
Piirilääkärin toimenkuvaa oli uusittu juuri Lönnrotin lääkäriksi valmistumisen
vuonna eli 1832. Viranhaltijan tärkein tehtävä oli piirinsä yleisen terveystilanteen
seuraaminen. Hänen oli tarkkailtava, esiintyikö hänen toimialueellaan
kulkutauteja, asiatonta puoskarointia, lääkkeiden luvatonta kauppaa tai
muita yleiselle terveydelle vaarallisia ilmiöitä. Jos piirilääkäri havaitsi
jotain, joka vaaransi rahvaan yleistä terveyttä, hänen oli ilmoitettava
siitä lääkintöhallituksen pääjohtajalle ja läänin maaherralle. Papit ja
kruunun virkamiehet olivat velvoitettuja auttamaan piirilääkäriä hänen
tehtäviensä hoidossa.
Vuoden
1832 piirilääkärien johtosääntö oli varsin edistyksellinen. Se kiinnitti
huomiota ihmisten elinolosuhteisiin ja hygieniaan, millä oli suuri merkitys
epidemioiden leviämiseen. Piirilääkärien tehtävä oli siis yhtä paljon
valistava kuin hoitava, nykytermein sanottaisiin ennaltaehkäisevä.
Piirilääkärien työ ei kuitenkaan ollut helppoa. He joutuivat kulkemaan jatkuvasti
laajassa piirissään tarkastus- ja rokotusmatkoilla tiettömien taipaleidenkin
taakse. Kajaanin piirilääkärin valvonta-alue oli niin laaja, ettei sitä
ollut mieltä kiertää yhtäjaksoisesti. Tavallisimmin Lönnrot teki erikseen
matkat piirinsä pohjoisosiin (Paltamo, Ristijärvi, Hyrynsalmi, Puolanka
ja Kianta = Suomussalmi), itään (Sotkamo ja Kuhmo) ja länteen (Säräisniemi
= Vuolijoki ja Vaala), jolloin hän koukkasi myös etelässä sijaitsevien
kohteiden kautta. Joskus hän saattoi yhdistää pohjoisen ja itäisen reitin,
mutta jättää silloin luoteessa sijaitsevan Puolangan väliin ja käydä siellä
erikseen.
Raportointivelvollisuus mitä erilaisimmista asioista kuului myös piirilääkärien
toimenkuvaan, mutta tässä suhteessa Lönnrot toimi matalan profiilin mukaisesti
ja ilmoitti vain välttämättömimmän. Näin hänelle jäi aikaa varsinaiseen
valistustoimintaan - sekä runonkeruuharrastuksilleen kirjallisine jatkotöineen.
Lönnrotin yleistajuiset lääketieteelliset julkaisut
Piirilääkäriaikanaan
Lönnrot kirjoitti useita rahvaalle tarkoitettuja yleistajuisia kirjasia
sairauksista ja niiden hoidosta sekä toimenpiteitä sairastumisen ehkäisemiseksi.
Suosituimmaksi niistä kohosi vuonna 1839 ilmestynyt "Suomalaisen Talonpojan
Kotilääkäri", mutta ahkerasti tutkittiin myös hänen kääntämiään Suomen
olosuhteisiin muokkaamiaan kirjasia "Gustava Schartau’n Hyväntahtoisia
Neuvoja Katovuosina" (1834) ja "Neuvoja yhteiselle Kansalle Pohjanmaalla
pienten lasten kasvattamisesta ja ruokkimisesta" (1844)
Hyväntahtoisissa Neuvoissa Lönnrot käsittelee erilaisten kasvien soveltuvuutta
ruoaksi ja jäkälän osalta hän palaa aiheeseen vielä vuonna 1867 kirjoittamalla
Lääkintöhallitukseen levittämän arkikkelin "Neuvoja erästen jäkäläin käyttämisestä
ruuassa". Jo muutamaa vuotta aiemmin (1860) hän oli julkaissut laajan
"Suomen kasviston", joka toimi paitsi erinomaisena kasviopin oppikirjana
myös sisälsi hyödyllisiä käyttöohjeita niin kasveista ruokana, lääkkeinä
tai muussa hyötykäytössä. Keisarillisen Suomen Talous-Seuran pyynnöstä
hän kirjoitti vuonna 1859 ilmestyneen artikkelin "Minkätähden kuolee niin
paljo lapsia ensimmäisellä ikävuodellansa?" Monissa tavallisissa lehtijutuissakin
hän antaa ohimennen terveydenhoidollisia ohjeita.
Lönnrot myös kehitti lääketieteellistä sanastoa. Monet taudinnimet ovat
hänen keksimiään, esim. keuhkokuume, lavantauti, aivokuume, hinkuyskä
ja tulirokko. Potilas, oire ja kuumekin ovat hänen kielenkäyttöömme luomia
sanoja. Mehiläinen -lehdessään Lönnrot tietoisesti muokkasi lääketieteellistä
termistöä suomen kielelle sopivaksi.
Melkein koko lääkäriuransa Lönnrot toimi Kajaanin piirin ja linnan lääkärinä
eli vuoden 1833 tammikuusta vuoden 1853 loppuun. Kajaanissa oloa hänelle
kertyi siis kaksikymmentä vuotta. Tosin virkavapauksien turvin hän oli
välillä asemapaikastaan poissa, yhteensä yli viiden ja puolen vuoden ajan.
Pisimmät virkavapaudet hänellä oli 1.9.1836-15.11.1837, 21.12.1839-1.6.1840,
15.10.1840-20.10.1842 ja 26.3.1844-15.7.1849. Kajaanista Lönnrot muutti
Helsinkiin suomen kielen professoriksi tammikuun 1854 alussa, mutta muutamissa
julkaisuissaan hän palasi vielä lääketieteen maailman pariin.
|