Waka Weljeni!

Vasta eilen illalla tulin minä kotiin, vaan olen kuitenki kokenut saada kirjasi, joka jo mennä tiistaina tuli Kajaniin, huomenna lähtevässä postissa vastuksia. Yhtäpä lienee, jos 2:teenki osaan Kalevala tuli präntätyksi. Ei hän tuo sillä ole kielty yhteenki sitomasta, ken niin tahtonee. Mitä sanasta teppo II 59 arvelet, niin näyttää kyllä, kun sopisi sillä lailla selvittää. Minun mieleeni tuo ei juohtunut, vaikka lapsesta asti olen sanan kuullut ja vielä siitä tulevat verbotki tepotan, tepottelen, - Kysyt millä suomennettaisi muukalainen sana v a r i a n t. Sanasta toisin, joka ennestään on käytetty osottamaan jotakuta erilaatuista, tulisi minun päätäni myöten äkkinäiseltäki helposti arvattava Substantiivo toisinta, -nnan (-nto, -nnon) taikka toisin- -men, joista jomman kumman, ennenmmin edellisen, ainaki hätätilassa luulisin välttävän. Entä lieto, joksi useimmiten Lemminkäistä runoissa mainitaan? Useammat tavuella lie -alottavaiset sanat merkitsevät jotai kevytluontoista, epävakaista, häälyvätä jne, e.m. liehakoja, liehata, liehtoa, liehet, liehko, liehun, lieju, lieka (kevyt, myödittäväinen, sidet eläimelle), liekki, liemen, liemi, liemota, lientiä, liero, lievet, lievä jne. Tästä päättäisin sanan lieto:ki jotain senlaista alkuansa merkitsevän, joka myös Renv. Sanakirjassa sille on osaksi pantu, vaikka erittäin maanlaadusta ymmärtäen. Samati sanotaan raudasta: kun sa lietona lepäsit Kaleval. IV. 208. Vaan ihmisestä sanottu olisi lieto 1:ksi epävakainen, liikkuva, kulkeva, häälyvä 2:ksi epävakainen, tueton, turvaton, varaton, vaivanen, onneton. Lemminkäisestä taitaisi sopia epävakainen eli kevytmielinen, huikentelevainen. Taitaa nyt naurattaa Sinua koko tämmöinen juohtokeino, mutta tosiaan kuitenki näyttää, kun saataisi useammissaki Suomen sanoissa sillä tavalla alkumerkityksestä kiinni. Useampia olen itsekseni kokenutki niin tavotella, joista jonki toisenki panen tähän silmäelläksesi: kuo jotai ulkopuolista merkitsevä; siitä kuolla, yritellä eli käydä ulos (hengestä); kuono ulospäin oleva (elävästä eli aseesta); kuola, ulos juokseva; kuokka aset ulos käännetyllä päällä; kuori, ulkopuolin (puusta); kuorma ulkopuolin (kantajasta); kuohu ulkopuolin (vedestä); kuottaa (kuoittaa), yritellä ulos (vatsan aineista); kuohita, temmata ulos (värkit); kuopo ulkoimmainen (ytterst), viimmeinen (lapsista) jne. Jos tietäisin tämän hyvinki Sinulle lystiksi eli nauruksi olevan, niin panisin ehkä vielä muita senlaisia sanajuohtoja tähän, vaan jopa kohta maatapanonki aika on joutumassa.

Voi kun peräti olin muutaman asian unohtaa: kysyppä veikkonen joltan, jos Oulun kirjatutkialle, Dohtori Wegeliukselle, pitää kirjatutkinnon päähallitukselta Helsingistä erittäin lupa toimittaa Mehiläistä varten, taikka tuleeko hänen Asetuksia myöten ilman imprimatur antaa. Jos erittäin lupa hankkia pitää, niin pyydä se minun puolestani ja laita käsky suorastaan Wegeliukselle taikka jätä koko asia Rabbelle huoleksi. Kysy vielä Rabbelta, jos hän jo on Posti Direktionilta pyytänyt saada Mehiläistä postin kautta anojille kulkevaksi. Jos se vielä ei olisi toimitettu, niin olkai hyvät ja toimittakai seki, jotta itse pääsen kaikesta huolesta. Anomuksessa pitäisi Posti Direktionille tietä annettaa, että Aviisi tahdottaisi Oulun (eikä Kajanin) postikonttorista lähetettäväksi, joka tietä anto varsinki olisi tarpeellinen sen vuoksi, että aikasin saada Direktionilta käsky Oulunmainiolle Postivalttarille, Herra Fabritiukselle, joka ilman, m e h e r c u l e, ei kuurra eikä kaarra koko Mehiläiseen. Muuten tervehdä hyvästi Rabbea ja sano, että vaikken nyt ennättänytkän hänelle kirjottaa, niin olen sen kuitenki toiste tekevä. Suomalainen Lääkärikirja tulee minulta nyt pian kynää myöten valmiiksi ja vielä joulun edellä aion sen saada sinne. Tuskin arvattava työ on ollut taudeille ja muille oppisanoille saada Suomalaisia nimiä, enkä tiedä vieläkän, miten lie luonistunut. Vaan hyvä alkuki, jos en kaikkia kohta saisikan hyväksi. Kirja tulee yhden kokoseksi, kun Ruotsalainen »Sundhets Läröb. f. menige män af Nordblad», jota enimmästi Archiater Törngrenin neuosta olen seurannutki, paljo lisäten Törngrenin mainittuun kirjaan kirjotetuista Annotationeista, vaan paikka paikoin toisia poisheittäen ja lyhennellen, joista itse kirjassa ennen luettiin. Tästä kerron minä näin lavialta sentähden, että taitaisit antaa Frenckellille tiedoksi, sillä toisinaan hän ehkä panisi siitä prenumeraationin käymään, jotta paremmin saada präntti- ja muut kulunsa palkituksi. Joulun edellä hän sen vissiin saapi, ehk'ei juuri ilman, sillä olen miettinyt kiskoa sadan pankossa eli vähentää velkarahassa vaivoistani. Voittamaan hän vielä sittenki tulee, koska arvattavasti 1000 eksemplaria ensimmäisestä lääkärikirjasta Suomeksi taitaan luettaa sievästi menevän. Näistä saat nyt päältä hänen kanssansa tuumailla. - Kalevalan päällyskirjotuksesta, joka muistaakseni oli: »Kalevala taikka Vanhoja Kalevalan runoja Suomen entisistä ajoista» tahtoisin sanan entisistä muutettavaksi sanaksi muinosista, sillä entisellä ymmrärretään jos kohta nykysempääki mennyttä aikaa, joka on sopimaton ja liiatenki vältettävä, koska muinonen koskee vaan kaukasempiin aikohin. Esipuhet kyllä tarvitsee paljon parannusta ja jätän sen Sinun ja Linsenin huoleksi.

Jos en jo olisi niin paljo vaivannut Sinua, ja jos muuten kävisi laatuun, niin pyytäisin Sinua tervehtämään muutamia Nationein Kuratoreja minulta toivotuksellani, että he hyväntahtoisesti johonkuhun Nationikokoukseen laittasivat prenumerationilehden Studenttein paremmin tulla kehotetuiksi tulevanvuotista Kuuaviisia taikka mainittua Mehiläistä ottamaan. Yhdistetystä Savon ja Karjalan, Pohjan, Wiipurin, Hämeen ja Uudenmaan nationeista taitais senlainen prenumerationilehti kuitenki jotai hyvää matkaan saattaa. Ensimmäiseen mehiläisen osaan olen kirjottanut runonki Suomen maan nimestä. Terveisiä! Uskollisin ystäväsi.

Elias Lönnrot

Jälkikirj: Muistutua Rabbea panemaan ilmotukset Mehiläisestä 3:ki kertaa Helsingissä präntätyistä aviiseista luettavaksi, koska se niin näyttää muiltaki tavaksi otetuksi.