Samuel Roos

den 19 Junii-33

Provincial Läkaren Roos i Karelen

Aivan sydämellisellä ilolla aukasin ja luin minä likimäärin kolme viikkoa vanhan kirjasi ja kiirehdin heti ennen muita toimituksia kirjoittamaan jällen luoksesi. Ehkä se sinulla yksinäisessä paikassa siellä on yhtä huvittava saada joitaki tietoja entisiltä asunsioiltasi kuin minulla jos millon tahansa saan kirjan tuttaviltani.

Ensin virkani toimituksiin luettavista asioista: Taudit täällä ovat nyt vähän hälvenemään päin, jonka tähden myös Vara-Lazarettein luku on vähennetty kymmenestä neljään, ollen Sotkamossa kaksi senlaista rakennusta jälellä ja Kajanissa kolme. Sotkamossa asuu vieläki moniaita sairaana ja toisia tulee tautihin. Kuhmossa kuulu oltavan jotenki terveet. Hyrynsalmin emäkirkolla ei ollut ketään koko Huhtikuussa kuollut. Kiannalla, Puolangassa ja Ristijärvellä kuuluu sairastettavan, ehkä ei niin kovasti kuin ennen. Kajanin kaupungissa on ulkotauti nykyjään ruvennut moniaihin ja viikkoja kaksi elikkä kolme sitte vei se Pastori Appelgrenin kolme tytärtä yhden toisensa jälestä. Minun yritykseni eivät auttaneet mitään, vaikka kyllä kova oli nähdäkseni kaikki sikiöt sillä lailla menevän, paitsi poikaa, joka oli Oulussa.

Tunnetpa itse tämän kansan jota vallasväki ei ole paljoa viisaampi. Ensin sairaaksi tultua haetaan apua loihhoilta, viisailta akoilta, kuohareilta, suonen avajoilta, kuppareilta ja hevoisnylkiöiltä j.n.e. Jos tauti ei ota paratakseen, niin vihdoin viimmeisessä hädässä kysytään lääkkäriltä neuvoa. Jo han Jumalan tulisi tehdä ilmeisiä ihmeitä, jos sillon enää saisi hengen puhalletuksi sisään ruumiiseen, kuin se jo on puolivälissä poismenoansa. Niin olivat nämätki sikiövainajat jo viikkokauden pitäneet tautia, ennen kuin minulle sanottiin sanaakaan. Ensikerran tultuani oli Johannalla jo vatsa sisältä kuolettunut ja toisilla sai tauti saman lopun. Saattavat nyt kyllä syyttää minua joko ymmärtämättömyydestä elikkä huolettomuudesta heitä parantaissa, kuitenki yritin minä voimani ja taitoni jälkeen auttaa heitä. Enkä minä suuresti huoli mitä sanonevat, koska en liene tänne määrätty kenenkään erityiseksi Tohtoriksi olletikki kuin kansa itse ei pidä taitojani ja tietojani missään arvossa. Jos vaan täytän virkani vaatimukset, niin sanokoot mitä tahtovat ja hakekoot ennen totutulla tavallansa apua keltä hyvänsä joko Apteikarilta, tietäjäakoilta taikka muilta.

Emme siis ole aivan yhtä uskoa tässä asiassa, mutta minusta ei ole mäniätä erityisten sairasten luoksi ilman tarkkaa vaatimusta ja ei aina sittekään, koska olen tullut tuntemaan kuinka vähän neuoistani vaarin otetaan. Olkoon akka kuka hyvänsä kuin vaan sanoo tietää nimittää jonkun laisen lääkkeen josta muutamat muinosissa taudeissaan ovat saaneet huojennusta, niin häntä uskotaan heti paremmaksi lääkäriksi kuin minua, ikänänsä kun en taitaisi nimittää joka taudissa kymmenittäin soveliaampia lääkityksiä, jos se aina kävisi laatuun nauttia kaikenlaisia ilman järjestyksetä.