Toivoen että sinua ja kenties osaa Morgonblad"in
lukijoista huvittaisi saada tietoja tästä Suomen
rajaseudusta, lähetän sinulle nämä matkamuistelmat,
jotka syntyivät viime syyskuulla laajan tarkastusmatkan
kuluessa, jonka silloin tein tässä läänissä.
Kruununvouti
Vickmannin seurassa läksin illalla 9 p:nä syyskuuta
Paltamosta ensin poikki Oulujärven [koillis]osan Kiehimänsuun
kestikievariin, jossa olimme yötä. Huomenis jatkettiin
matkaa koskia ylös Ristijärvelle ja seuraavina
päivinä Hyrynsalmen ja Kiannan seurakuntiin. Koko
tämä matka kuljetaan veneellä, mutta se käy
useiden suurten ja pienten koskien vuoksi hankalahkoksi
ja pitkälliseksi. Yleensä tähän vuodenaikaan
ei voi kulkea enempää päivässä
kuin 3-4 peninkulmaa, ja silloinkin täytyy varhaisesta
aamusta myöhäiseen iltaan olla liikkeellä.
Jätän tahallani mainitsematta näiden koskien
nimet, sillä luullakseni ei ketään erityisesti
huvittaisi kuulla lueteltavan muutamia tusinoita nimiä.
Monet niistä ovat sekä vuolaat että pitkät,
toiset taas heikommat ja lyhyemmät. Joka vuosi tapahtuu
vahinkoja tervaveneille, jotka laskevat niitä alas,
eikä tämä ole kummallista, jos ottaa huomioon,
että useimmissa näistä koskista on vaan yksi
ainoa kaita ura venettä varten. Tämäkin ura
on monessa kohdin niin mutkainen, että perämiehen
sangen usein täytyy kääntää vene
kohtisuoraan sitä suuntaa vastaan, johon se juuri on
kulkenut, jos mielii estää venettä särkymästä
kiviin.
...
Matkustettuani
syyskuun 14 päivään saakka yllämainitun
matkakumppanini seurassa, erosin hänestä Kiannan
kirkolla, joka on noin 12 peninkulman päässä
pohjoiseen Kajaanista. Pappien mukana, joiden seuraavana
päivänä oli määrä pitää
kinkereitä (saatavien kantoa ja lukusia) Vuokissa,
läksi tähän kylään. Tämä
on lähes kolmen peninkulman päässä Kiannan
kirkolta, ja tämä matka suoritettiin vesitse.
Sunnuntai, syyskuun 14 päivä, vietettiin täällä.
Papit kuulustelivat rahvaalta sen tietoja kristinopista,
minä taas lausuin suomalaisia sananlaskuja muutamille
toisessa tuvassa oleville talonpojille, ja panin kirjaan
runoja, joita muutamat heistä osasivat. Kinkeripaikkaan
näet kokoontuu läheisistä kylistä henkilöitä,
joilla ei ole mitään papin kanssa tekemistä.
Sellaista väkeä kuului minun seurakuntaani.
Vaikea on sanoa, kuinka suureksi täydellinen suomalaisten
sananlaskujen kokoelma paisuisi; mutta että siitä
tulisi aika suuri, saatan päättää siitä,
että joka paikassa, missä kansaa on ollut koolla
ja missä olen lukenut ääneen ennen kokoamani
sananlaskut, olen aina runsaasti saanut kirjoittaa muistiin
uusia. Ei tarvitse lukea niitä useampia kuin kolme
tai neljä, jolloin suuremmassa kansanjoukossa aina
on joku, joka muistaa uuden sananlaskun ja kysyy, onko se
jo ennestään kirjassa. Usein kuulee eri tahoilta
niin monta, ettei mitenkään ehdi panna niitä
kirjaan, ennen kuin muutamat ovat unhottuneet. Sama on arvoitusten
laita, joiden luku niinikään näyttää
nousevan äärettömiin ja jotka, samoin kuin
sananlaskut, eri paikkakunnilla ovat hyvin erilaiset. Useimmat
sekä arvoitukset että sananlaskut ovat laaditut
tavalliseen runomuotoon, jälkimäisistä kuitenkin
useat ovat suorasanaisia, jopa muutamat arvoituksetkin.
Niiden kieli on omituisen lyhyen säntillistä ja
niissä ilmenevä esitystapa ei siedä muutosta.
Usea on finiittiverbiä vailla, ja jos se lisätään,
koko kieli usein menettää luontevuutensa. Mainitsenpa
tästä muutamia esimerkkejä: pitkä
yö kylässä; kyllä vanhalla vikoja; äitin
tavat tyttärellä; laps' on lapsi kuninkaanki;
leikki siansa, koira kotonsa opiksi koiralle kylmä
sauna; kyllä laiskalla pyhiä; ei sodat sanomitta,
pahat matkat mainioitta; ei savua, jos ei tulta; ei saunasta
kastumatta; ei päältä tähteitä;
köyhä sahdin sammakolta, oravalta orja olven;
ei niin hyvä, ettei parempata, y. m.
-Jos ryhtyy parantelemaan näitä sananlaskuja,
lisäämällä finiittiverbin, kuten esim.:
pitkä yö kylässä on, kyllä
vanhalla vikoja on, ei siitä savu nouse,
joss'ei tulta ole, köyhä saa sammakolta
sahtia, oravalta olutta, ei saunasta kastumatta päästä,
ei saa päältä tähteitä tehdä,
j. n. e., niin ei itse teossa ole parannellut, vaan huonontanut
niitä.