Erosin monenlaisia kyyneleitä vuodattaen Polvilasta iltapäivällä 6:ntena päivänä kesäkuuta. Vesitse ¾ [penink.] Kuluntalahteen, sieltä ½ Jormuanlahteen, sieltä _ ja maamatkaa 2/4 Mieslahteen, sieltä yli ¼:n maamatkaa 2/4 erääseen Mieslahden Lumimäen kulmakuntaan kuuluvaan köyhään talopahaiseen.

Nukuin kapealle penkille laukku päänalaisena; ei kukaan edes koettanut laittaa parempaa vuodetta, eikä siihen liene ollut neuvojakaan. Olin pannut maata illallisetta ja aloin taas aamiaista syömättä vaellukseni Kariniemelle 1 2/4 , kuljin eksyksissä tai kompassin mukaan, saavuin viimein paikalle klo 10, hyvin nälkäisenä. Viivyin siellä sateen vuoksi koko päivän ja seuraavan yön. Kertomus Spoof'in muutosta. Sadetta kesti vielä seuraavanakin päivänä, mutta läksin kuitenkin matkaan aamiaisen jälkeen. Mutta unhotan tuon kirotun minän vuoksi, että minulla koko tällä matkalla oli matkatoveri, ja senpä tähden tästälähin puhun monikossa. Tulimme jotenkin onnellisesti ensi neljänneksen Putkonsalmeen, missä nimismies Elfving asustaa. Mies on mieleltään vialla, hänen oma mielikuvittelunsa siitä; se lieneekin asian todellinen laita. Noituutta. Mukosen taloon. Mellin. Mikkoselta soutumatkaa Seipilään 2/4. Sadetta matkalla. Vaatteiden kuivaaminen talossa; siitä ¼ maamatkaa Lehtovaaraan, missä Hyrynsalmen varalukkari asuu. Söimme päivällistä ja läksimme kulkemaan Oravivaaran kylään, 4/4. Sadetta matkalla. Jalat läpimärät, sillä toisessa saappaassa reikä ja toisen antura ohut. Tämä oli harmillista, eikä harmi suinkaan lopen sulaanut sen kautta, että Karpinvaaran paimen, ensin meitä kyllikseen tähysteltyään, kysyi: „ette taia mustilaissukua olla"? - Vastaus: „ei justin sitänä sukua". Ennen iltaa Oravivaaraan, kirkkoväärtin taloon. Joutessani aloin lukea kirjaa, joka oli käsillä ja joka oli syntynyt siten, että useita pieniä lentokirjasia oli sovitettu samojen kansien väliin. Näissä oli useita arkin tai puolen arkin kokoisia hengellisiä, muutamia maallisiakin lauluja. Evankelisen Seuran. Sen johdosta vanhan muorin kanssa keskustelu uudesta syntymisestä. Se vastaus, jonka sanoi saaneensa edelliseltä papilta. Virsienlaulaja, hänen suuri lääninsä, laiskuutensa ja monet seikkailunsa. Mikkosen kilpailija, rukouksien pitäjä, saarnamies. Oravivaarasta Lietejoelle 4/4, venematka lukkarin ja rovasti Vegeliuksen luo. Näin ensi kerran uusia virsiä, jotka minusta suurimmaksi osaksi tuntuivat hyviltä. Lauantai-iltapäivänä Riihivaaran taloon 4/4. Sieltä seur. p:nä Pyykkölään 5/4. Puolitietä hieman kauempana Korpijoki, jonka yli uin lauttaa noutaakseni. Pyykkölään pyydettiin jäämään seuraavaan päivään, mutta ei ollut aikaa, vaan kuljin illalla 2/4 Suovaaraan, 2/4 Isoonvaaraan, ¼ Alanteen taloon ja 2/4 pappilaan. Iloinen vastaanotto ja kohtelu, joka oli kahta suurempiarvoista, kun tännekkin köyhyys oli tunkeutunut, niin että pettuun täytyi turvautua. Mutta sen kautta että herrasluokankin väki ottaa osaa hädän kärsimiseen, se tulee hieman siedettävämmäksi rahvaalle. Ihminen pitää seurasta; harvoja poikkeuksia. Maanantaina lukkarin tilalle; pettua, kahvia. - Köyhyys papilla ja lukkarilla, sillä viiteen vuoteen eivät enää ole saaneet palkkojaan muuta kuin osaksi. Sitäpaitsi heitä ylenmäärin rasittavat kerjäläiset, ja mitä sanottaneenkin, on yleensä kiittäminen tapaa, jolla meidän papisto kohtelee köyhiä. Kaikki jaetaan pois niin pitkältä kuin riittää, jopa pitemmältäkin; niin täytyy sanoa meneteltävän, kun toisille annetaan ja samassa itse tarvittaisiin apua.

Samana päivänä taas pappilaan, ja seuraavana Alanteelle. Tytär, noin 20-vuotias älykäs ja jumalaapelkääväinen tyttö, souti minua yksin siitä Vuokinjokea ylös ¾ penink. Neljää viikkoa aikaisemmin sama henkilö kyyditsi minua Kerälään 7/4 penink. Kun joskus aloin puhua hieman leikillisemmin, hän ei vastannut mitään, mutta kun puhuin vakavammista asioista, hänellä oli sangen järkevät vastaukset. Hiljainen, tyyni jumalanpelko tuottaa ihmiselle arvonsa. - Niipaskoski 2/4 peninkulman päässä Alanteelta, ainoa koski Vuokinjoessa. - Vuokinniemen talo. Venäläiset olivat keväällä pahoin pidelleet emäntää, lyöneet häntä päähän, niin että oli maannut monta päivää sairaana; kaikki vaan sen tähden, ettei hän ollut voinut antaa heille ruokaa. Köyhyys tuo mukanansa muita kärsimyksiä. Muutamien venäläisten menettelytapa täällä. Useat miehet tulevat keihäineen sisään, meluavat, vaativat ruokaa itselleen ja heiniä hevosilleen, tosin maksusta, mutta komentavasti, pistelevät keihäillään seiniä, pöytiä ja lattiata y. m. Maksavat joskus väärillä seteleillä, jotka on ensin heille petkutettu heidän vaelluksillaan ja joista eivät vielä muualla ole päässeet eroon. Niinpä mainittu emäntä oli saanut väärän 3 ruplasen, josta oli antanut oikean 3 ruplasen takaisin, siis tämän rahasumman, ruuan, heinät y. m. ilmaiseksi.

Alajärven mies edellisenä kesänä. Oli ollut muutaman varakkaanpuoleisen talonpojan palkkaamana laukunkantajana, myynyt tavarat, tuhlannut rahat, ei sitten ollut näyttäytynyt, oli viimein palannut kotia, ja kun ei hänellä ollut mitään ruoka- eikä kyytirahoja, oli keksinyt sen keinon, että sanoi olevansa keisarin lähettämä tutkimaan maan tilaa, kruununpalvelijoita ja etenkin veronkantajien menettelyä. - Talojen asiakirjat, veronmaksukuitit, kaikki oli käskenyt tuoda eteensä. Oli sanonut: „Tuossa hän (vouti) taas on kiskonut liikaa." Oli uhannut pian panna viralta, jopa hirtättää jokikisen. Keisari muka oli asettava uudet virkamiehet ja vähentävä verot ja oli jo lähettänyt viljaa Hyrynsalmen kirkolle, mistä kaikki takauksetta saisivat sitä niin paljon kuin halusivat. Suuri osa Vuokin ja toisten seutujen talonpoikia oli todella lähtenyt matkaan, mutta olivat kääntyneet takaisin Alanteelta, kun siellä ei asiasta mitään tiedetty. Häntä palveltiin, viinaa tuotiin kylästä, olkialustat laitettiin veneeseen. Risaisten vaatteidensa vuoksi hän tosin joskus oli ollut häpeissään, mutta oli sanonut, ettei ollut voinut ottaa parempia vaatteitaan näille erämaanmatkoille, ne kyllä olivat laukussa. Hänen hopeahelainen piippunsa oli etupäässä pettänyt talonpoikia, sillä Venäjän-Karjalan asukkaat eivät polta tupakkaa. Pussilan miehet pitivät häntä laukkuvenäläisenä, mutta tultuaan sieltä ¾ Murtovaaraan, hän taas alkoi näytellä vanhaa osaansa, kunnes isäntä, joka oli palannut kotia, oli tuntenut hänet, ja mies läksi tiehensä sellaista kyytiä, että piippukin jäi jälkeen. Hukkui sitten veteen syksyllä.

Vuokinniemestä Jumaliseen ¾; ennen rikas talo; nyt syötiin pettua, vieraille kuitenkin annettiin sekoittamatonta leipää. Pojan naiminen pitkistynyt, kun ei ollut varoja häitä pitää. Jumalisesta Mäkelään ½, sieltä Materoon ½; tämä oli kurjimpia pesiä, mitä pitkiin aikoihin olin nähnyt. Talo se on olevinaan, köyhä, likainen, rappiolla; ainoa hevonen kuolut, itsekuolleen lehmän raato mäellä, pellot nurmena. Miehet palasivat Oulusta tuoden viljaa, joka 3:sta tynnyristä oli matkalla kutistunut 1½:ksi tynnyriksi. - Ei kummallakaan tahtonut olla jäljellä voimia soutaa minua ¼ penink. matka järven yli - -. Sieltä ¼ Vuokin Isoonkylään, missä söin Härkölässä, ja läksi edeleen Kikkoon, Rämeeseen, Vängänvaaraan. Kuljin lopulla eksyksissä ½ peninkulmaa aina rantaan asti. - Vängästä Salmijärveen ½, sieltä Pussilaan ½. Lukkari, lastenopettaja, Mikkonen. Saappaani pohjattiin. Köyhyys. Lautamiehen vaimo otti kalaretkellekin pieniä arkkivirsiä mukaansa. Täältä Hyryyn 4/4, Viiankiin 4 virstaa, Kivijärvelle 6 virstaa. Viimeisellä taipaleella taas eksyin ja tulin lammelta toiselle. Lampia paljo. -

Profeetta M-n Vuokissa. Jo alussa vuotta M-n oli lähtenyt tähän Kiannan seurakuntaan kuuluvaan laajaan kylään kääntääkseen ihmisiä uuteen oppiinsa. Jonkinlaista puoltoa saadaksensa hän oli, viisaasti kyllä, ensin mennyt kappalaisen Saxan luo ja sanonut aikovansa lähteä joksikuksi ajaksi Vuokkiin opettamaan pikku lapsille sisälukua ja, jos tarvetta oli, myöskin vanhemmille ihmiselle kristillisyyttä. Saxalla ei ollut mitään sitä vastaan; kuitenkin hän ensinnä halusi kuulustella hänen oman kristillisyytensä perusteita. Kuulustelussa hän oli vastaillut kristinuskon totuuksien ja asian mukaisesti kaikkiin kysymyksiin. Sitten hän läksi opettajatoimeensa, jonka alotti luulottelemalla kansalle Saxan lähettäneen hänet tähän kaukaiseen kulmakuntaan, kertoen sen ohessa Jumalan useasti puhuneen hänen kanssaan (unessa) ja pyytäneen häntä kansaa kääntämään, jota varten Jumala oli varustanut hänet omilla lahjoillaan. Kerran Jumala oli hänelle näyttänyt tämän maailman päämiehen, joka oli heittänyt ulos suuren verkon, mikä täyttyi kaloilla. Hän kysynyt, mitä kaloja ne olivat, ja saanut vastaukseksi, että ne olivat ihmisiä. Jumala sitten antanut hänelle oman verkkonsa ja pyytänyt häntä sillä pyydystämään takaisin ne, jotka olivat suureen verkkoon takertuneet. Siten saatua verkkoaan hän toisinaan kuuluu nimittävän leiviskäkseenkin, sillä se painanee leiviskän. „Jos kaivaisin tämän leiviskäni maahan, tekisin mitä suurimman synnin." Siksi hän sitä ei kätkekkään maahan, vaan käyttää sitä, yöt päivät saarnaten oppiansa ihmisille. Näiden saarnain tekstinä on Siionin virsiä ynnä muita hengellisiä kirjoja, pääasiallisesti kuitenkin Siionin virsiä. Lauletaan ensin muutamia värsyjä tai koko virsi. Sitten M-n alkaa selittää näitä saarnassaan, ahkerasti lyöden käsiään pöytään innoissaan ja ottaen kauhistuttavan asennon („kauhtuen"). Saarnat kuuluvat olevan enimmäkseen samoja sanoja ja lauseparsia, joista seuraavaa kuuluu useimmin käyttävän: „Jumala antakoon Pyhän Hengen rautavasarallaan lyödä teidät syntiset sydämenne ja kaksiteräisellä miekalla läpitse pistää ne pohjasta saati." Hänen kauhistuttavat kuvauksensa paholaisen mellastuksista ihmisten kanssa kuuluvat tavallisesti saavan jonkun mielen sellaisissa kokouksissa liikutetuksi pois suunniltaan, niin että hän lankeaa jonkinlaisessa tyrmistystilassa maahan, eli hänen sanoillaan: „tulee lyödyksi", arvattavasti jo mainitulla Pyhän Hengen rautavasaralla. Joskus kuuluu (yhdellä haavaa) saman saarnan aikana 6-7:nkin henkeä siten lankeavan. Mutta jos hänen kauan saarnattuaan, pöytään lyötyään ja kaikin tavoin säikytettyään kuulijoitaan, kuitenkaan ei ketään lankea maahan, kuuluu saarna tavallisesti loppuvan sanoihin: „Niinkö nyt on perkele vallan saanut, ettei yhtään sielua päässyt tällä kerralla hänen verkostansa."

Laulun aikana kuuluu hänellä olevan kaulassaan riippumassa usein puoli tusinaa naisia, jotka siten liikkuvat hänen kanssaan, minne hän liikahtaa. Jotenkin selvään, vaikkakin kuvilla, hänen kerrotaan antavan tietää, että hän esittää Kristusta, esim. usein sanovan jumalanpalveluksensa alussa. „Nyt taasen on Kristus teidän sekahanne astunut." Sen vuoksi hän ottaa kuulijoitaan vastaan jumalalle tulevaa palvelua ja kunnioitusta, niin että hän kertomuksen mukaan antaa halata itseään polvista, langeta eteensä polvilleen j. n. e. Tavallisesta virsikirjastamme hän kuuluu kieltelevän laulamasta, koska sen kautta kukaan ei tule herätykseen, ja sama varmaan koskisi Raamattuakin, sillä sekään ei voi saada ketään herätetyksi, niin kuin hän tahtoo. Mutta en ole kuullut hänen selvään kieltäneen ketään Raamattua lukemasta; hän jättänee asian silleen, että ei suosita sitä, kuten Siionin virsiä, Huutavan ääntä, Arndtin Totista kristillisyyttä y. m. Monin paikoin tämä Mikkonen kuuluu oleskelevan useita viikkoja jopa kuukausia. Silloin hänen syödä tuodaan parasta, mitä saadaan, eikä yleinen hätä saa tulla kuuluviin. Hyvin vähän tämä M. kuuluu nukkuvan; kuuluu sanovan, että öinen aika vaikuttaa paremmin herätystä - ja silloin useampia kuuluukin tulevan lyödyiksi ja vaipuvan maahan. Pappeja kohtaan hän toisinaan kuuluu olevan säälimättömämpi kuin oikealta kristityltä odottaisi.