Tuo kaunis Kalevan poika,
Solki kullan sorkkalainen,
Lähti sodellen sotaan,
Miekkoan välkytellen.
Pantin karjan paimeneksi.
Seppä Kyyrätyn emäntä
Leipo kiven leipähänsä,
Paen paimen kakkuhunsa.
Tuostapa Kalevan poika
Kovin suuttu ja vihastu,
Härät kankaaseen upotti,
Suohon sonnin sorkat,
Vajotti vasikan kynnet.
Teki tuikun lehmän luusta,
Soiton sorkasta vasikan,

Härän sarvista härimen.
Soitti soilla, soitti mailla,
Soitti Villolan mäellä,
Soitti Kattoin kankahilla;
Soitti kontiot kotihin,
Metän karhut kartanohon.
Seppä Kyyrätyn emäntä
Sano kohta, näin nimeksi:
Kust' on paimen pillin sanut?
Soittaa suojotteleevi.
Sano Seppo Kyretyinen:
Soipi torvi tuohinenki
Soittajan hyvän kädessä;
Ei luika luinenkahan,
Vaskinenkahan vasaja

Soittajan pahan kädessä.
Seppä Kyyrätyn emäntä
Meni lehmän lypsäntähän,
Vasikan valitantahan.
Otti parhaan parrestansa,
Kauniiman karjastansa.
Repäsi Räpä emännän,
Poikki taitto pojan polven,
Katkasi isännän kaulan.
Sanoi seppo Kyretyinen:
Ei sinussa sillen töillen.
Pani nuotan Soutajaksi.
Souti päivän, souti toisen,
Jopa päivänä kolmantena
Kovan suuttu ja vihastu;
Vetäsi mäeltä männyn

Oksineen, juurineen,
Tarpo nuotan tappuroiksi,
Veden velliksi sekotti,
Kalamiehet mereen kato.
Sano Seppo Kyyretyinen:
Ei sinussa sillen töillen.
Sittenpä Kalevan Poika
Myötihin venäjähellen,
Kaupittiin Karjalahan
Viiteen viikattehen kulunehen,
Kuuteen sirppiin kuoliohon.
Kalevala väötettihin,
Yksi poika heitettihin,
Räkäturpa, räämä silmä,
Täi turkki, mato kyperä.