Tuo kaunis Kalevan poika,
Solki kullan sorkkalainen,
Lähti soitellen sotahan,
Miekkoahan välkytellen.
Pantih' karjan paimeneksi.
Seppä Kyyretyn emäntä
Leipo kiven leipähänsä,
Paaen paimen kakkuhunsa.
Tuosta Kalevan poika
Kovan suuttu ja vihastu,
Härät kankaaseen uppotti,
Suohon sonnin sorkat,
Vajotti vasikan kynnet.
Teki luikun lehmän luusta,
Soiton sorkasta vasikan,

Härän sarvista härimen.
Soitti soilla, soitti mailla,
Soitti Villolan mäellä,
Soitti kautoin kanhahilla,
Soitti kontiot kotihin,
Metän karhut kartanohon.
Seppä Kyyretyn emäntä
Sano kohta, näin nimeksi:
Kust' on paimen pillin saannut?
(Soittoa sujuttelevi)
Sano Seppä Kyyretyinen:
Soipi torvi tuohinenki
Soittajan hyvän käessä;
Ei luiku luinenkahan,
Vaskinen kahan vasaja,

Soittajan pahan käessä.
Seppä Kuuretyn emäntä
Meni lehmän lypsentähän,
Vasikan valitantahan:
Otti parhan parrestansa,
Kaunihimman karjastansa,
Repäsi (Repä?) emännän,
(Pörkki? poiki?) taitto pojan polven,
Katkasi isännän kaulan.
Sano seppä kyyretyinen:
Ei sinusta sillen työllen.
Pani nuotan soutajaksi.
Souti päivän, souti toisen;
Jo päivänä kolmantena,
Kovan suuttu ja vihastu;
Vetäsi mäeltä männyn,

Oksinehen, juurinehen.
Tarpo nuotan tappuroiksi,
Veen velliksi seotti,
Kalamiehet mereen kaato.
Sano seppä kyyretyinen:
Ei sinusta sillen työlle.
Sittepä Kalevan poika
Myötihin Venäjähälle,
Kaupattihin Karjalahan
Viitehen vikattehen kulunehen,
Kuuteen sirpin kuoliohon.
Kalevala vyötettihin,
Yksi poika heitettihin,
Räkä-turpa, räämä-silmä,
Täi-turkki, mato kyperä.