Vaka vanha Väinämöinen,
Seki nuori Joukkainen,
Poik' on polvi päivällinen,
seppä on iän ikunen,
Kuun päivän polvuhinen,
Vesti vuorella venettä,
Kalkutteli kalliolla.
Vesti päivän, vesti toisen,
Vesti kohta kolmannenki.
Ei käynyt kiveen kirves,
Eikä kalka kallioon.
Lempo liikutti tereä,
Piru vartta vaapautti,
Jotta suonille sovitti; Terä oli syämmessä lihoa,

Varsi verta särpimässä,
Söipi uuelta lihoa,
Veti verta tuoreelta.
Ei ollut sitä mäkeä.
Eikä vuorta korkeata,
Joka ei tullut tulvillehen
Polvesta pätösen pojan;
Verta on seitsemän venettä,
Kanto korvoja kaheksan
Polvesta pätösen pojan,
Varpahasta Väinämöisen
Lattialle laskettuna.
Tuosta vanha Väinämöinen Kohennaksen korjaansa,
Rekehensä vieretäksen,

Ajoo sujuuttamaan
Suvikunnalla hevolla,
Yhen tamman kantamalla,
Äärimmäisehen taloon,
Äärimäistä tietä myöten.
Sanoi sanoilla tuolla,
Virkko sillä vintiöllä:
Olisiko talossa taassa
Tään tulvan tukkioa,
Salpoa verisatehen
Ukko uunilta urahti,
Halliparta harjun alta,
Pieni paarma pankon päästä,
Poika portaan nenästä,
Vanha akka vaipan alta,

Lausu lapsi lattialta:
Ei oo talossa tässä
Tään on tulvan tukkioa,
Salpoa verisatehen,
Puun jälen puheliata
Rauan raanan kahtiota.
Tuosta vanha Väinämöinen
Sit sitte sanelemaan,
Puhkesi puhelemaan,
Sano sanoilla noilla:
Sulettun on suuremmatki.
Jalomatki jaksettuna,
Luojan kolmella sanalla,
Joet on suista, järvet päistä,
Selät niemien nenistä.

Tulikulkku lappalainen.
Juomari joen takanen
Tukku turvetta repäse,
Kappale karamätästä,
Kyynärä pyheä maata
Pyhän pellon pientareesta,
Veren tiellen telkimeksi,
Tulevalle tukkeheksi,
Salvaksi samoavalle,
Paikaksi pahan veräjän,
Ettei maito maahan juokse
Puna peltoon putoa,
Kumpuun uroon kulta,
Lepikkoon miehen leppo. Suuksutusten suuret suonet,

Valtasuonet vastatusten,
Limitysten pienet suonet!
Käski poikasa pajaan
Tekemään voiteita,
Jotk on tuotu toitualta
Siitä kylmästä kylästä,
Pimeästä Pohjolasta,
Tarkasta Tapiolasta,
Yheksältä voitehelta,
Kaheksalta kahtojalta,
Sata heinän helpeheistä,
Tuhat latvan tutkamesta.
Kun oli voiet päälle veetty,
Sitt oli silkillä siottu
Kapaloittu kaunihisti,

Pani puoli pyörryksiin,
Väännyksiin Väinämöisen
Sepän Ilmarin pajaan.
Nousi seppä seinän alta,
Takoja kiven takoa,
Löysipä tuolta uuen miekan Käteensä oikiaan;
Laski päähän Väinämöisen,
Pani puoli pyörryksiin,
Väinämöisen väänyksiin.