Sanotaan kulkeutessa Pohjan maalla, Kuhmo, Liljeblad, 1836

Voi minua polosta poikaa
Polosella pohjan maalla!
Jopa minua nojat noitu,
Nojat nojut, näit näkiät,
Koki minua kolme lappalaista
Kolmilla kotaporoilla,
Kehut keittovalkialla
Tällen tiellen kuolevaksi.
Mitäpä tuost' on, ei mitänä!
Jopa minua nojat nojut,
Noijat noijut, näit näkiät,
Koki minua kolme lappalaista
Kolmasti kesässä yönnä
Alasti alakivellä,
Aivan apposen alasti,

Ilman vyöttä, vaattehitta,
Rikon rihman kiertämätä.
Mitäpä tuost on, ei mitänä!
Minä laulan lappalaisen
Toki suohon suolivöistä,
Niittyhyn nisälihoista,
Kankahisin kainalosta.
Kun ei tuosta täyttä tulle,
Minä laulan lappalaisen
Puiset puksut persiihen,
Jalkohin kiviset kengät,
Päähän paatisen kuperän.
Kun ei tuosta täyttä tulle,
Minä laulan lappalaisen
Kynsin kylmähän kivehen,

 

Hampahin vesikekohon.
Kun ei tuosta täyttä tulle,
Panen aitoa pahoa
Ympäri minun käteni,
Teräksillä seivästelen,
Vitastelen maan madoilla,
Kielikärmehillä nioilen,
Sikaliskoilla sitelen.
Kun ei tuosta täyttä tulle,
Minä kynnän kyisen pellon
Satasarvella härällä,
Tuhatpä-tursahalla.
Kun ei tuosta täyttä tulle,
Oli mulla muinon musta koira,
Rakki raudan karvallinen,

Jonk' oli suu suen veressä,
Hurtan karvat hurmehessa,
Syömähän kylän kiroja,
Aivuja appamahan.