Voi minä polonen
Polosella Pohjan maalla!
Jopa minua noiat noitu
Noiat noitu, nait näkiät,
Koki kolme Lappalaista
Kolmella kotaporolla
Kehut keittovalkialla
Tälle tielle kuolevaksi.
Mitäpä tuost' on? ei mitänä!
Jopa minua noiat noitu,
Noiat noitu, näit näkiät,
Koki kolme Lappalaista
Kolmasti kesässä yönä
Alasti alakivellä,
Aivan apposen alasti,

Ilman vyöttä, vaattehitta,
Rikon (Ripo) rihman kiertämättä.
Mitäpä tuost' on? ei mitänä!
Minä laulan Lappalaisen
Toki suohon suolivöistä,
Niittuhun nisälihoista,
Kankahasen kainaloista.
Kun ei tuosta täyttä tulle,
Minä laulan Lappalaisen
Puiset puksut persiehen,
Jalkohin kiviset kengät,
Päähan paatisen kyperän.
Kun ei tuosta täyttä tulle,
Minä laulan Lappalaisen
Kynsin kylmähän kivehen,

Hampahin vesihakohon.
Kun ei tuosta täyttä tulle,
Panen aitoa vähäsen
Ympäri minun kotini,
Teräksellä seivästelen,
Vitastelen maan maoilla,

Sikaliskoilla sitelen.
Kun ei tuosta täyttä tulle,
Minä kynnän kyisen pellon
Satasarvella härällä,
Tuhatpäällä tursahalla.
Kun ei tuosta täyttä tulle,
Oli mulla (muinen) musta koira,
Rakki rauan karvallinen,

Jonk' oli suu suen veressä,
Hurtan karvat hurmehessa,
Syömähän kylän kiroja,
Aivuja appamahan.