|
Maa sinäkin, maa minäkin,
Rusko multa kumpanenkin.
Raudan synty suon navoilda,
Isä Vojolan navoilda,
Emä lemmen lähteildä,
äiti äjän karsinasta.
Lapsesi teki pahaa,
Poikasi tihua työtä.
Tules työsi tundemaan,
Pahasi parantamaan,
Kipiänsi voitamaan,
Elimäs sanon emoille,
Valittelen vahemmalle.
Enämin on työtä emolla,
Kuin poika pahan teke,
|
Lapsi arvosin asuu.
O sinua rauta raiska,
O sinua koita kuona!
Kuinsas veistit veljeäsi,
Sukuhusi suin rupesit,
Lastuisit emosen lasta.
Etsäs silloin suuri ollut,
Etkä suuri, etkä pieni,
Etkä kovin korja,
Kuinma sinun ruovin ruostehesta,
Kurasin hevosen kusesta;
Kuinsas maitona makasit
Heiluvasa hetteesä,
Läikyväsä lähteessä,
Nuoren neittosen nisissä,
|
