|
Oh sinua, rauta raucka,
Mixikä teit pahova,
Kuksika tihua työtä?
Isä rauvan suossa seiso,
Emä lempi lähtehessä;
Muu rauta muurantehessa
Survo kauvan suurimia,
Tellitti teräs neniä.
Etsä sillon suuri ollut,
Etsä suuri, etkä pieni,
Et kovin koreakana,
Kuin sun sormin suosta nostin,
Koprin liejusta kohotin,
Käsi varsin vastaelin.
Mixikäs teit pahoa,
Kuxika tihua työtä?
|
Niin sillon valasi vannot,
Niin sä vestit veljexyyen,
Kuin sa maitona makasit,
Alla ajon ilmarisen:
Jot' en vestä veljeäni,
Sukuani suin pitele,
Luontoani louckaele.
Petit vaivanen valasi,
Rikot ristisi katala.
Veri nyt pääsi vuotamahan,
Punanen putoamahan.
Ei tuo Maito maahan jouva,
Miehen hempo heinickohon,
Kumpuhun Urohon kulta.
Mitä nyt tuohon tuotanehen
Ja kuta kututtanehen
|
