Rauta raukka, Suomussalmi, Lönnrot, 1834

Rauta raukka, koito kuona,
Missäpä sillon rauta.
Juureen rutimoraian.
Susi juoksi suota myöten,
Karhu kangasta samosi.
Jumala tuota katso,
Tulit kovan koriaksi,
Kasvoit aivan kaunihiksi
Ristittyä rikkomahan,
Kannettua kaatamahan.
Rauta vanno vaikiasti,
Ettei rikkoa ristitty
Veren tielle terheneksi,
Veä sä kalvo kattieksi,
Salvaksi samuojalle,
Neityt Maaria emoinen,
Sito silkki sihmoillahan,
Pani palmikkoisillahan.