Raudan Vihat saadan pois, Suomussalmi, Liljeblad, 1836

Missä sillon rauta säily
Pahana Palokesänä,
Tuli vuonna voimatonna?
Ei jäänyt palamatonta
Polosenkaan mäkehen.
Vyöllä vanhan Väinämöisen
Kolmi jatkossa tupessa.
Siellä sillon rauta säily.
Rauta raukka, koito kuono,
Miksis teit pahoa?
Parannas pahat tekosi,
Ennen kun sanon Emolle,
Valittanen vanhemmalle!
Enempi on ämmällä työtä,
Vaiva suuri vanhemmalla.

Ei ollut suuri sinun sukus,
Ei ollut suuri eikä pieni,
Ei kovan koreakana,
Kuin sinä suosta sotkettihin,
Vetelästä vellottihin;
Kuinsas maitona makasit
Nuoren neitosen nisässä,
Kasvannaisen kainalossa.
Kuinka sillon lauletahan
Kun rauta pahan tekevi,
Terä hieno hempasee?
Neitsy Maria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Käys tänne kepein kenkin,
Sukin mustin mujuttele.

 

Sido silkkirihmallas,
Paina palmikoillas
Tukkeiks tuiman reijän,
Paranteeksi pahan veräjän,
Ettei maito maahan juokse,
Puna peltohon putoa!
Kun ei tuostakana mitään liene:
Liha lemmon leikatahan
Haavollen paranteheksi.
Ei rauta paha olisi
Ilman kärmen kähytä,
Maon mustan muijehita.
Härhöläinen hien lintu
Kanto käärmeen kähyjä,
Maon mustan mujehita

Sepän ilmarin Pajaan
Raudan karkasu-vetehen.
Mehiläinen Ilman lintu
Pasahti pajan ovelle.
Sitten toi simaa sivessänsä,
Mettä kielensä nenässä
Kipehillen voitehiksi,
Vammollen valovesiksi.
Kipiä on kivussa olla,
Vaiva Vamassa elää.
Kipiä on kivuttarelle,
Vaiva vamman tyttärelle!
Kivi keskellä mäkeä,
Reikä keskellä kiveä.
Ken minun kovin kakee,

 

Sido silkkirihmallas,
Paina palmikoillas
Tukkeiks tuiman reijän,
Paranteeksi pahan veräjän,
Ettei maito maahan juokse,
Puna peltohon putoa!
Kun ei tuostakana mitään liene:
Liha lemmon leikatahan
Haavollen paranteheksi.
Ei rauta paha olisi
Ilman kärmen kähytä,
Maon mustan muijehita.
Härhöläinen hien lintu
Kanto käärmeen kähyjä,
Maon mustan mujehita
Sepän ilmarin Pajaan
Raudan karkasu-vetehen.
Mehiläinen Ilman lintu
Pasahti pajan ovelle.

Sitten toi simaa sivessänsä,
Mettä kielensä nenässä
Kipehillen voitehiksi,
Vammollen valovesiksi.
Kipiä on kivussa olla,
Vaiva Vamassa elää.
Kipiä on kivuttarelle,
Vaiva vamman tyttärelle!
Kivi keskellä mäkeä,
Reikä keskellä kiveä.
Ken minun kovin kakee,
Angen ajattelee,
Luoto varsin luonnen sillon,
Koko riivatturiittaa.
Mene hiisi helvettiin,
Vuoreen pahantekiä!
Siell' on muutkin murhamiehet,
Ikuset pahantekiät.