Vaka vanha Väinämöinen
Kun veteli verkkojansa,
Kun veteli myötävirroin,
Kun veteli vastavirroin,
Ei saanut sitä kaloa,
Jota vast' on verkot tehty;
Jo vetäävi vilton virroin,
Sai yhen lohen punasen;
Halkasi lohen punasen,
Siell' oli halia hauki
Sisässä lohen punasen;
Halkasi halian hau'in,
Siell' oli siliä siika
Sisässä halian hau'in;
Halkasi siliän siian,

Siell' oli kalanen karhi
Sisässä siliän siian;
Halkasi kalasen karhin,
Siell' oli muna punanen
Sisässä kalasen karhin;
Halkasi munan punasen,
Siell' oli tulisomero
Sisässä munan punasen.
Tuost' on tulta tuuvitettu,
Valkeata vaaputettu
Peällä taivahan yheksän,
Peällä kuu'en kirjokannen,
Peällä reppänän retusen.
Iski tulta ilmon ukko,
Välkähytti Väinämöinen,

Järkytti jäsenehensä
Petäjäisen pienan peässä,
Rahin rautasen nenässä.
Se keito kesyen tyttö
Kanto tulta, tuikutteli,
Valkeata vaaputteli
Haapasella pökkelöllä;
Kirposi tulikipinä
Haapasesta pökkelöstä.
Emo lastansa imetti
Alla reppänän retusen;
Rikkopa emolta rinnat
Poltti parmahat pojalta.
Ei jou'a Emo manalle
Eikä poika tuonelahan

Kun ei luu'a kuolemahan
Tuskihin tulen pusasen
Vaivoin viljo valkiesen.
Voi tuli, Jumalan luoma,
Luojan luoma valkieni,
Tuulla tuullos, ve'enä vierrös,
Simana sisälle mennös,
Auerna pilvihin aja,
Nouse tuulla taivosehen
Pois ihosta ihmisraukan,
Emon tuoman ruumihista,
Vaivasesta vartalosta,
Varsin vaatte'ottomasta,
Jottei nuuru polvenahan,
Vaiku ei sinä ikänä!

Kun tuima tulesta lienet,
Niin tuima tulehen mennös!
Lienet hinku hinkalosta,
Mennös hinku hinkalohon;
Hinku hinkalon perästä,
Hinku hinkalon perähän!
Tuhkihisi tuimelehe,
Kätkehe kypenihisi,
Porohosi peittelehe!
Pois ihosta ihmisraukan,
Emon tuoman ruumihista,
Vaivasesta vartalosta,
Varsin vaatte'ettomasta!
Hyinen hytti, jäinen neiti,
Hyyssä sukka, jäässä kenkä,

Iho kaikki illenessä,
Hallassa hamehen helmat,
Paijan kaulus kalkkareissa,
Hyissä kelkkoa vetäävi,
Jäärekiä reutoavi,
Jäistä talloa taluvi,
Jäätä Jahtin karsinasta,
Sisästä sinisen uuhen,
Vaskilampahan vatasta,
Kun tulla tytyttelevi
Tulen suuta sulkemahan,
Panun päätä painamahan.
Viskoa vilua vettä
Paikolle palanehille,
Tulen tuiki polttamille,

Panun nihki paistamille!
Tie tuli tehottomaksi,
Valkia varattomaksi,
Panu miehuettomaksi,
Jottei polta poskeltana,
Kupehelt' ei kummaltana!
Ei jou'a emo manalle
Eikä poika tuonelahan,
Kun ei luu'a kuolemahan
Tuskihin tulen punasen,
Vaivoin viljo valkiesen.
Voi tuli, Jumalan luona,
Luojan luoma valkieni,
Tuulla tuullos, ve'enä vierrös,
Simana sisälle mennös,

Auerna pilvihin aja,
Nouse tuulla taivosehen
Pois ihosta ihmisraukan,
Emon tuoman ruumihista,
Vaivasesta vartalosta,
Varsin vaatte'ettomasta!
Nouse neitye norosta,
Impye märestä maasta!
Neitonen norosta nousi,
Immetär märästä maasta
Hyytä hyrkkä kourasessa,
Jäätä järvi kainalossa
Sykysyisen uuhen verta,
Jäätä talvisen jäniksen;
Kun tulla tytyttelevi

Tulen suuta sulkemahan,
Panun päätä painamahan.
Viskoa vilua vettä
Paiklle palahehille,
Tulen tuiki polttamille,
Panun nihki paistamille!
Tie tuli tehottomaksi,
Valkia varattomaksi!
j.n.e.
Mehiläinen, ilman lintu,
Lennä tuonne luijottele,
Lennä tuonne, jonne käsken,
Ylitse meren yheksän,
Meri puoli kymmenettä!
Kasta siipesi simahan,

Sulkasi sulahan voihin;
Tuo simoa siivessäsi,
Mettä kielesi nenässä
Tulen tuiki polttamihin,
Panun nihki paistamihin!
Tie tuli tehottomaksi,
j.n.e.
Neiti Maria emoni,
Rakas äiti armollinen,
Puhdas muori, muoto kaunis,
Olet vanhin vaimoloissa,
Emoloissa ensimmäinen;
Kun jou'it joen taakse,
Niin joudu joesta poikki!
Tule tänne kutsuessa,

Käy tänne tarvitessa,
Pikemminkin tarvitahan
Hätähisten huutaessa,
Pakkohisten parkuessa!
Kuusi kuppia kädessä,
Seittemän selän takana,
Kussa vettä, kussa mettä,
Kussa hyytä, kussa voita,
Kussa voidetta hyveä.
Sivalla simanen siipi
Vyöltä vanhan Väinämöisen,
Pyhi pois pyhät kipunat,
Pyhät vaivat pois valite,
Pyhät saastat sammuttele;
Voida alta, voida päältä,
Alta aivan terveheksi,
Keskeltä kivuttomaksi,
Päältä tuntumattomaksi;

Vedä päälle lemmen lehti,
Kultalumme luijahuta
Paikolle palanehille,
Tulen tuiki polttamille,
Panun nihki paistamille!
Tie tuli tehottomaksi,
j.n.e.
En puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtahalla,
Herran hengellä hyvällä;
Jonka suustani sanonen,
Keritellen kielestäni,
Se suusta sulan Jumalan,
Kielen Jesuksen nenästä;
Min päisen parrastani,
Parrasta parahan pojan,
Herran hengestä hyvästä.