Kunnen ennen saatiin palovamma,
puhuttiin kipeätä paikkaa ja loihettiin:

Kussa on tulta tuvvitettu,
valkeaista voaputettu
läpi taivosen üheksän,
läpi kuen kirjokarjan.
Tullus neiti Pohjolasta,
immi külmästä külästä,
tuvvus hütä, tuvvus jeätä
paikolle palanehille,
tulen tuiki polttamille!
Hopejainen püörä püöri,
kultarattahat ratisi

tulta ilmi tuottahissa,
panuva rakettahissa.
hüssä sukka, jeässä kenkä,
paijan kaulus kalkkarassa,
hallassa hamehe helma.
Kippeä on kivuton neiti
kipuvuoran kukkulalla,
helmojan heilutta,
voatettav voaputta.
kivut menkön kinttaisin,
vaivat vaskivanttuisin!
hilillä himmennin,
küpenillä peittelin.