Maon Luku, Lönnrot

Mato musta maan alanen,
Toukka Tuonen karvanen,
Haamu haltian näkönen;
Kukas sun kulosta nosti,
Heinän juuresta herätti
Pienen neulan neulomahan,
Suu mustan mutelemahan?
Kulkia kulon alainen,
Läpi mättähän meniä,
Puun juuren punottelia,
Aaret aian vierellinen.
Tule työsi tuntemahan,
Pahasi parantamahan!
Juoppa viinana vihasi,
Olunna omat pahasi,
Mennä mielimuuttehesi

Kupuhusi kultasehen,
Vahtahasi vaskisehen
Alle kolmen kylkiluusi!
Vill' on suusi, vill'on pääsi,
Villanen sinä itekkin.
Suluoon sun vihasi,
Kaatuohon karvahasi
Sisältä kivuttomaksi,
Päält' on tuntumattomaksi,
Alta aivan terveheksi,
Sisältä lihan sinisen,
Maksan karvasen malosta.
Sula voi sulattaessa,
Rasva räyvyteltäessä
Hengin huokaultuani!