|
Upu jutas juostuan,
Väsy väipästeltyän,
Katu viimeen kalliolle,
Raukesi rapakivelle,
Nucku nurmelle hyvällä,
Menehty mäen nenälle.
Valu sitten kuola konan suusta,
Kina ilkiän kiasta,
Tölkä lemmon tölleröstä,
Vahti vankasta nenästä,
Tilka tian sieramista.
Tuli tuuli, tuan puhalsi
Putken rautasen sisälle.
Putki pitkäxi venytti,
Päivä paisti pehmiäxi.
|
Siitä sillon synty sy-lly,
Synty synty kärmehille,
Liseni paha liticka.
Mato musta, maan alanen,
Toucka tuomen karvallinen,
Heity heinän juurellinen,
Puun juuren pujettelia,
Läpi mättähän meniä;
Kuhisten se kulosta käypi,
Helähillen heinikosta.
Siitä on se karva kaiken karvallinen:
Sinen karva, sirkun karva
Tuohen karva, tuomen karva,
Veen karva, vehmankarva,
Kaiken ilman heinän karva;
|
