Mato, Suomussalmi, Liljeblad, 1836

Kuulin näinkin lautettavan,
Tiesin tehtävän iloa.
Kuinkas sillon lauletahan
Kun kärmet käsillen käypi,
Mato sormillen mataapi:
Mato musta maanalanen,
Tuokka tuomen karvallinen,
Läpi mättähän mäniä,
Puun juurten pujottelia,
Lahokannon kaivelia!
Mist on pää pahallen pantu?
Pahan Hengen Paulan päästä.
Mist on silmät siunattuna?
Silmä simpukan jyvästä,
Toinen jäästä iljanneesta.
Kust' on kieli kärmehellä?
Hiuksesta hiien näijen.
Mistä pursto kärmehellä?
Miekasta Kalevan pojan.