|
Vaka vanha Väinämöinen
Läksi merta luutimaan,
Lainetta lakasemaan.
Luuti päivän, luuti toisen,
Luuti kohta kolmannenki.
Saipi rikkaa luutaansa,
Vaskisen vastahansa,
Tuota hampahin tapasi.
Siitä turpu, vielä täyty,
Siitä paksuksi panihe,
Lihavaksi liitelihe.
Siit' on synty miehen syöjä,
Tuosta luopu luun puria,
Lihan syöjä, luun puria,
Veren uuelta vetäjä,
Jäsenien jäyteliä,
Hammasten hajottelia,
|
Taikka suun kaivelia.
Otas, lukki, leukaluusi,
Hakki, harvat hampaasi,
Ilkiät ikenehesi!
Lihan syöjä, luun puria,
Veren uuelta vetäjä etc.
Pois minä sinun manoan
Karhun kiljuvan kitaan,
Hirven hiihtokankaille,
Jäniksen jäpimämaille,
Joss' on hirvi hirtettynä,
Surmattuna suuri raavas!
Kuin ei siitä kyllin liene:
Tuonne mä panen pahoja,
Tuonne tungen turmioita,
Tuonne keitoja kehotan
Suuhun rautasen mateen,
|
