|
Acka oli vanhan Väinämöisen,
Lähti merta lutimahan,
Lainetta lakasemahan,
Kypenistä kyittä päällä,
Vahtea vaate hartioilla.
Luuti päivän, luuti toisen,
Jopa päivänä kolmantena
Suka puuttu luutahansa,
Senkin hampahin mäkäsi.
Siitä sitten syöjä synty,
Hamasten hajottelia,
Leukahin levitteliä,
Napa-nuoran noutelia,
Ohumojen nuutelia.
Poltettiin tuonen toucka,
|
Maan matonen paistettihin
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukealla,
Venehessä vaskisessa,
Ruhessa rautapohjasessa.
Sen kipenet kylvettihin
Niskallen kivisen niityn,
Savipeltoihin perillen.
Siihen kasvo kaunis hampu,
Liina liitatoin yleni.
Siitäkö siemen siunahusi?
Tähänkös panit papusi?
Tähän heitit hernehesi
Puremahan, nätämähän,
Syömähän, kaloamahan?
|
