Hammastaudin loihturuno, Suomussalmi, Saksa, 1872-74

Neiti musta, pää keritty,
Selin tuulehen makasi,
Kohti päivän koittioa;
Tuuli nosti turkin helman,
Panu paitoa kohotti,
Teki tuuli tiineheksi,
Ahava avulliseksi,
Panu miehuolliseksi,
Päivän koite kohtuseksi;
Tuost' on tullut turpiaksi,
Tuosta paksuksi paneusi.
Kantoi kuuta kaksi, kolme,
Kaksi, kolme, kolme, neljä,
Kolme, neljä, viisi kuuta,
Viisi kuuta, kuusi kuuta,

Seitsemän, kahdeksan kuuta,
Ja kantoi yhdeksän kuuta,
Kantoi kohtua kovoa,
Vatsan täyttä vaikeata.
Yhdeksättä loppuessa,
Kymmenettä alkaessa
Pantihin panun kipua,
Hiien tulta tuikattihin,
Pilatukset piinattihin,
Pahan valta vaivattihin.
Teki poikoa yhdeksän
Yhdestä vatsan väestä
Yhdellä alakivellä.
Nimitteli poikiansa:
Yhden rieksi rivasi,

 

Toisen sanp sammakoksi,
Niit' on pannut pakkaseksi,
Niitä tuiskuksi tohosi.
Oi, on sinua riisi rietta,
Riisi rietta riivattuna,
Kärätty kekälehistä,
Pantu haavan pakkuloista,
Sysipuista synnytetty,
Tehty tervajuurikoista,
Honkaloksista hotaistu.
Mist' on tullut luinen lukki,
Luinen lukki, tuonen hakki,
Hakki harvahampainen,
Isoton, emoton lapsi,
Suuton, päätön, persietön,

Ite ilmaton sikiö,
Lihan syöjä, luun puria,
Jäsenien järskyttäjä;
Veren uutena vetäjä,
Lihan syöjä lämpösenä?
Ota lukki leukaluusi,
Tuone hakki hampahasi
Syömästä, kaluamasta,
Puremasta, järskämästä,
Hammasta hajottamasta,
Leukaluita luistamasta,
Pääsasuja kaivamasta!
Tuonne mä sinua käsken,
Tuonne keitoa kehotan
Nurmelle mesinukalle,

 

Maalle marjan varsikolle,
Oravaksi hongan oksiin,
Kärpäksi kiven kolohon.
Tuonne mä sinua käsken,
Tuonne keitoa kehotan:
Joen suita, järven päitä,
Ahvenen mahan alate
Turjan mustahan merehen
Merikampalon sisähän,
Maksahan merimatehen,
Merihau'in hartioihin,
Suolehen lohen punasen,
Hau'in suolen soilukkahan,
Koömantehen koukerohon,

Syömästä, kaluamasta,
Puremasta, järskämästä,
Hammasta hajottamasta,
Leukaluita luistamasta,
Pääasuja kaivamasta.
Isoton, emoton lapsi,
Suuton, päätön, persietön,
Ite ilmaton sikiö.