Pistoxen synty, Paltamo, Sjögren, 1820-luv.

Mistäs tämä noita nuolet saapi,
Ampuja pahat aset?
Leppä poiki leikelen,
Paha puu pakahtelo;
Leppä puu verta vuoti,
Puu punanen purskutteli.
Noita tämä nuolia tekövi,
Vasamia valmista
Oxista rutimon rajan,
Puun murskan murenemista,
Pahan tammen taittumista.
Yxi oli ruhjo, toinen rampa,
Kolmansi perii sokia.
Ruhjo tämä jousta jännitäpi,
Rampa nuolia vanupi,

Ampuja peri sokia
Ampuu yhen nuolistan
Pänsä pääle taivahaalle.
Tahto taivonen haleta,
Taivas reikihin revetä
Tuskia tulisen nuolen;
Ei perinyt sitä sieltä.
Jännitteli jousiahan,
Sulitteli nuoliahan
Vasten polvea vasenta.
Ampu toisen nuolistan
Mahan alle jalkahisa.
Ma aukesi kahexi,
Hieta harjut halkeheli
Tuskia tulisen nuolen;

 

Ei perinyt sitä sieltä.
Jännitteli jousiahan,
Sulitteli nuoliahan
Vasten polvea vasenta.
Kohta kolmannen lähätti
Vuorehen teräxisehen,
Rautasehen kalliohon.
Nuoli kilpisty kivestä,
Kalpistihin kalliosta
Ihon Imehmon raukan,
Emon tuoman rumihisen.
Ota noita nuoliasi,
Tika tuoni pistoxesi,
äkähänsi äjön Poika,
Väkähänsi Väinämöinen,

Joitasa ennen tehnyt lienet
Puun murskan murenemista,
Pahan tamen taitumista.
Sitä paremin, kuta pikemin
Piru pickisi tapoa!
Ikenillä rautasilla,
Leuoilla teräxisillä
Veä ulos verinen nuoli
Urohosta uhkavasta,
Miehestä mölyävästä!
Pesee kulle tervehexi,
Päivälle levantehexi,
Jotta saisi sairas moata,
Heiko henkesä veteä.
Jos sinä pistät yxin piston,

 

Nin minä kaxin piston;
Jos sinä pistät kaxin piston,
Nin minä pistän kolmin piston.
  Det går på sama sät till 10.
Van ite isä Jumala,
Ite ilman Herra Jesus,
Pihit pilvistä lähätä,
Alta taivosen atulat,
Jolla nostan nojan nuolta,
Kejon keihästä ylenän
Ihosta alastomasta,
Vaimon vateottomasta.
Lennä kocko Turjan moalta,
Lintu laskehu lapista,
Jolla on silmät siven alla,

Näkimet kynän nenissä,
Tuhat miestä on siven pällä,
Kymenen joka kynällä,
Tuhat purston tutkamella.
Iske yxi kynsiäsi,
Toinen kopprasi kohota,
Veä ulos verinen nuoli
Urohosta uhkavasta,
Miehestä mölyävästä.