Oli ennen Neljä neittä,
Koko kolmet morsianta.
Nepä heiniä tekivät,
Kokoelit kortehia
Nenässä Utusen Niemen,
Lässä Saaren Terhennisen.
Kuin ne niitit, niin haravoit,
Heti ruoposit ruollen,
Lapohollen laskettelit,
Pistit pielihin välihin.
Tuli poika pohjolasta,
Nimeltä tulinen Tursas.
Ne Tursas tulehen tunki,
Paiskasi panun väkehen.
Tuli tuhkia vähäinen,

Kypeniä jukuruinen.
Ne kypenet kylvettihin
Portin Pohjolan etehen,
Kirjo kannan kynnys alle.
Siihen kasvo kaunis tammi,
Virpi virhetön yleni,
Peitti pilvet juoxemasta,
Latva täytty Taivahisen,
Lehvät ilmoillen levisi,
Esti pilvet juoxemasta,
Hattarat harittamasta,
Peitti päivän paistamasta,
Esti kuun kumottamasta.
Neijet neuvoa pitivät,
Kuinka nyt kuuta lietänehen,

Otavata oltanehen,
Päivätä elettänehen.
Tukal on tuleta olla,
Vaiva suuri valkeata.
Etittihin miestä mointa,
Haettihin tuota miestä
Viiestä pitäjähästä,
Kuuesta kirkon kylästä,
Joka nyt taisi tammen kaata,
Puun sorean sorrutella,
Puun vihannan vieretellä.
Mjes musta merestä nousi,
Aallosta ylentelexen,
Kolmen sormen korkeunen,
Pinen vaaxanni pitunen,

Maljan alle maata mahtu,
Seulan alle seisomahan.
Astua lykyttelövi
Leveillä leihumilla:
Sylt' oli housu lahkehesta,
Puolta toista polven päältä,
Kahta kaartehen perästä.
Kirves kultanen olalla,
Kirvehessä vaski varsi.
Kiuxet kalcku kanta päillä,
Parta polvilla kopisi.
Astua lykyttelövi,
Käyvä kulleroitteloovi
Juurehen tulisen tammen.
Lyöpi puuta kirvehellä,

Tammea tasa terällä,
Lastut kauvas kirpoavat
Selvällen Meren selällen,
Ulapallen aukeallen,
Lakealle lainehellen.
Niitä tuuli tuuvittavi,
Veen Henki heiluttaavi,
Aalto rannallen ajaavi.
Ne kallas pajahan kanto,
Hiisi hiili luonehesen.
Yöllä synty Ilmarinen,
Meni päivällä pajahan,
Näki hiilet hankituxi;
Pani orjan liehtomahan,
Palckalaisen painamahan.

Teki nuita, joita taisi,
Teki naisten tarpehia,
Vyöllis kouckuja kohensi.
Tako tuuria tusinan,
Teki kimpun keihähiä,
Eikä suurta, eikä pientä,
Teki kesko keihähiä:
Hevonen kärellä seiso,
Koira putkessa makasi,
Kasi nauku naulan tiessä,
Ne oli vahvat varttamata,
Terävät terottamata.
Sitte kaunis kavon poika
Tuli takojan pajahan,
Noin hän vircko, noin nimesi:

Mitä tuo Rautio tekövi,
Seppä hiien hilkuttavi
Pajassa ovettomassa,
Ilman ickunattomassa?
Vircko ihte ilmarinen:
Teen kimpun keihähiä,
Taon tuuria tusinan,
Ehkei Isäni ollut Seppä,
Eikä taattoni takoja.