Pistoxen Synty, Suomussalmi, Sjögren, 1820-luvun alussa

Kolmet Poikoa pahalla:
Ruho yxi, Rampa toinen,
Kolmansi peri sokea.
Ruho jousta jännittävi,
Rampa nuolia vanuuvi,
Pika tuoni pistämiä,
äkähiä äijön Poika.
Mist' on saanut nuiva nuolet,
Ampuja pahat asehet?
Tuol' on saanut nuiva nuolet,
Ampuja pahat aset,
Oxista Rotimo Raijan,
Pahan Tammen taittumoista.
Nuiva Nuolia vanuuvi,
äkähiä äijön Poika,

Pika tuoni Pistämiä.
Yhen ampui Nuoliahan
Pällen Pystyn pilven reunan,
Pällen hattaran halusen.
Tahto taivonen haleta,
Ilman kansi katkeilla;
Van ei sitä peritä sieltä.
Ampu toisen nuoliahan
Pimeähän Pohjolahan;
Ei sitä peritä sieltä.
Koetteli kolmannella,
Ampu kilveten kiviä,
Kolhimiten kalliota.
Nuoli kilhasi kivestä,
Kalpistihin kalliosta

 

Ihollen Imeno raukan,
Emon tuoman ruumihillen,
Iholle alastomalle,
Varsin vaattehittomallen.
Tule nyt kocko turjan malta,
Lintu laskeu lapista,
Jonga suu tulen palasi!
Tuus kocko kouriasi,
Ihoasi isku lintu,
Hypiä hypehiäsi.
Kuin saisin koholta koprat,
Veren juojalta vekarat!
Iskes tuonne kynsiäsi,
Nuiva Nuolihin nysihin!

Veri pois veriset nuolet,
Sian harjaset sivalla!
Mehiläinen ilman lintu,
Lennäs tänne liuttele
Yhexän Meren ylitte!
Tuo simoa siivessäsi,
Mettä kielesi nenässä
Kipeähän voitehexi,
Pahoillen parantehexi!
Sima suussasi suloa,
Mesi keitä kielelläsi,
Jotta saisi sairas maata,
Heicko henkesä veteä.