Pistoksen loihtoruno, Suomussalmi, Saksa, 1872-74

Neiti nuori, pää keritty,
Tyttö vilkunan näkönen
Jupaselle juurikalle,
Kosken korvalle tulisen,
Asettu alakivelle;
Siinä päätänsä sukivi,
Hampsiansa harjoaapi.
Suastansa pii pirahti,
Taittu taimen harjastansa,
Hivus päästänsä putosi,
Loppusenki nakkoaavi
Kautta kainalon vasemman,
Yli oikean olansa.
Siinä kasvoi kaunis tammi,
Vesa virkeä yleni.

Leviähkö lehvillensä,
Hatiehko juurillensa.
Pietti pilvet juoksemasta,
Pietti pilven, peitti päivän,
Peitti päivän paistamasta,
Kuu-kullan kumottamasta.
Akatki ajattelevi,
Neijot neuvoa pitävi:
Kun on kuuta oltanehe,
Päivätä elettänehe;
Ollekko väessä tässä,
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukiossa,
Kansassa ylenevässä
Tämän tammen taittajoa,

 

Puun solien sortajoa?
Ei ollut väessä tässä,
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa,
Kansassa ylenevässä,
Ei tämän emon alassa
Tämän tammen taittajoa,
Puun solien sortajoa.
Mies pieni merestä nousi,
Uro aallosta yleni,
Pystyn peukalon pituinen,
Vaimon vaaksan varrellinen,
Pikku kelkkanen perässä,
Pikku kirves kelkkasessa,
Terä uusi kirvehessä,

Terä uusi, varsi vanha;
Uudet kinttahat käessä,
Vanhat kirjat vanttuhissa.
Hio hilki kirvehensä,
Tahkosi tasateränsä
Viiellä viron kivellä,
Kuuella kovasimella,
Sieran päällä seitsemällä,
Kahdeksalla kappaleella.
Sai kirves hielletuksi,
Tasaterä tahkotuksi.
Astui yhen jalkojansa
Juurille rutimoraidan,
Raitapehkon persiehen;
Astui toisen jalkojansa

 

Juurille lavean tammen,
Tammen laajan tanterille.
Lyöpi puuta kirvehellä,
Tammea tasaterällä,
Lyöpi kerran, lyöpi toisen,
Tuli tuiski kirvehestä,
Panu tammesta pakeni
Johan lyöpi kolmannenki;
Kerrallapa kolmannella
Lohkarehet lohkiaapi,
Pirastaikse pintalastu.
Kahteikse, käänteleikse,
Ite noin sanoiksi virkki:
Tuosta saisi noita nuolen,
Ampuja pahan asian.

Sitten sen sieppasi merehen
Kautta kainalon vaseman,
Yli oikian olansa.
Pohjan mutsi, musta koira,
Rakki raudankarvahinen,
Tulikulkku, rautahammas,
Suolet vaskiset vatassa,
Kuparista kulkkutorvi,
Meren lahta juoksemassa,
Somerta sirottamassa,
Meren lahtehen menevi,
Niemehen nimettömähän,
Nimen tietämättömähän;
Keski mustasen mereltä,
Sinervoisen lainehelta;

 

Koppo lastun kulkkuhunsa,
Sen kanto kavon käsihin,
Hyvän immen hyppysihin.
Kolme on poikoa pirulla,
Yksi ruho, toinen rampa,
Kolmas perisokio.
Aika ampua tulisi,
Ruhon piiliä piteä,
Ramman jousta jouvuttoa,
Ampua perisokion.
Ruho piiliä pilivi,
Rampa jousta jouvuttavi.
Pili piiliä pinosen,
Kolkisulkia kokosen
Pääskyn pienillä sulilla,

Varpusen vivistimilla
Ampua perisokion.
Ampu yhen nuoliansa
Päänsä päälle taivahalle;
Tahto taivonen haleta,
Ilman kansi katkiella,
Ilman riehtoset revitä.
Ite noin sanoiksi virkki:
Ei tuota peritä tuolta
Eikä kauvon kaipaella.
Ampu toisen nuoliansa
Alle jalkojen takasten
Alasehen maa-emähän;
Tahto maa kaheksi mennä,
Hietaharjut halkiella,

 

Hietakankahat kateta.
Ite noin sanoiksi virkki:
Tuota ei peritä tuolta
Eikä kauvon kaipaella.
Kohta kolmatta kokovi,
Jopa nuolta jouvuttavi
Vuorehen teräksisen.
Viimeinen vihasin nuoli
Kilveten meni kivestä,
Kalpatellen kalliosta,
Sattui ihoon ihmisraukan,
Emon tuoman ruumihiseen,
Vaivasehen vartalohon,
Varsin vaatte'ettomahan.
Ite noiksi sanoiksi virkki:

Tuo nuoli nouettanehe,
Piili pois perittänehe
Avulla hyvän Jumalan,
Toimella totisen luojan,
Sanan voimalla Jumalan,
Pyhän synnyn säätämällä.
Ota keitto keihähäsi,
äkähäsi äijän poika,
Kolmisulkasi kokoa
Pois ihosta ihmisraukan,
Emon tuoman ruumihista,
Vaivasesta vartalosta
Varsin vaatte'ettomasta.
Tuli kokko Turjan maalta,
Laski Lapista lintu

 

Vaaran poikki, toisen halki,
Kolmannen vähän vitahan;
Sillä silmät siiven alla,
Kahtimet kynän nenässä;
Yksi siipi vettä viili,
Toinen taivasta siveli;
Sillä suu satoa syltä,
Kita kolmen kosken verta.
Sata miestä siiven alla,
Tuhat hännän tutkelmassa;
Ne on miehet miekalliset,
Ne on rautaset urohot
Vetämään veriset nuolet,
Sian harjut sivaltamaan
Pois ihosta ihmisraukan j.n.e.

Neiti Maria emoni,
Rakas äiti armollinen,
Puhas muori, muoto kaunis,
Olet vanhin vaimoloissa,
Emoloissa ensimmäinen.
Tule tänne kutsuessa,
Käy nyt tänne tarvitessa,
Tuo pihit pirun pajasta,
Teräsleuvat, vaskivarret,
Jolla veät veriset nuolet,
Sianharjuiset sivallat
Pois ihosta ihmisraukan j.n.e.
Satasarvi hien härkä,
Se on sitkiä sivulta,
Se on vahva vartalolta,

 

Se on nuolien vetäjä,
äkähien ällittäjä;
Veä nämä veriset nuolet,
ällitä nämä äkähät!
Veä tuonne, jonne käsken,
Tuonne mustahan jokehen,
Manalan alantehehen;
Sinne puut tyvin tulovi,
Kanervat kukin katovi,
Heinät latvon lankiaapi
Kooliin kuparisehen,
Vaskilaitahan vatihin.
Siellä muutkin murhamiehet,
Ikuiset pahantekiät;
Hyv' on siellä olla niillä,
Siell' on aika aikovalla,

Siellä lempi liekoella,
Siellä luutonta lihoa,
Siellä päätöntä kaloa,
Suonetonta pohkioa
Syy'ä miehen nälkähisen,
Haukata halun-alasen.
Tulkohon tulinen oinas,
Keritköhön kierävilla
Nämä puskut puskemahan,
äkähät äkittämähän!
Puske tuonne, jonne käsken:
Kirjokannen kynnys-alle
Yhdeksän sylen syvälle!
Siell' on muutkin murhamiehet,
Ikuiset pahantekiät.