Rien synty, Paltamo, Sjögren, 1825

Neitonen veestä nousi,
Hieno helma hettehestä,
Tuo ei suostu sulhasihin,
Mielly mielihin hyvihin.
Tuli sitte mies Turilas,
Joka teki nejen tinehexi.
Teki poikaa yhexän,
Kasvatti kahexan lasta
Yhdestä vatan väestä,
Tytty lapsen kymmenennen.
Sitten nimitteli poikian,
Kuin kuhin tekemiän,
Mihingä mixikin panovi,
Minkä manasi maoxi,
Minkä pani packasexi,

Minkä Riexi risäsi.
Risi pojan riuanteen,
Riuanteen pojan pojan,
Se oli silmitöin sikiä,
Isätöin, emätöin lapsi,
Suutoin, päätöin, persiätöin.
Kuinga tuo suutoin syä saatto,
Näkömätöin närvistellä,
Persiätöin paskannella?
Kyllämä sukusi tiän,
Sukuhusi, syntyhysi
Vierahasta Venäen maasta.
Ristittyä rickomahan,
Kastettua katamahan.
Riko ristimättömiä,

 

Kaa kastamattomia!
Misäs on risi ristittynä,
Kato poika kastettuna?
Vierahassa Venäen maassa.
Eipä vielä sieläkän.
Missä sitte on Risi ristittynä,
Kato-poika kastettuna?
Pajasa ovettomasa,
Aivan ackunattomassa,
Tuli tuiski salvoxista,
Saumoista säkehet lähti.
Eipä vielä sieläkän.
Missäs sitten Risi ristittynä,
Kato-poika kastettuna?
Kaivosa Kalevan pojan.

Huhto huorat huntujan,
Pahat vaimot paitojan,
Porto poikansi lopetti;
Ei vesi puhas olluckan,
Se oli vesi veren näkönen.
Sillä Risi ristittihin,
Kato-poika kastettihin,
Nimi pantihin Jumala.
Tuonnema sinun manoan
Kynsin kylmähän kivehen,
Hampahin vesi hakoon,
Josta ei nouta polvenaan,
Peritä sinä ikänä
Ihosta alastomasta,
Vaimon vattottomasta.