Riien Synty, Suomussalmi, Topelius, 1829

Naata nuorin neitosia
Teki tiellen vuotehesan,
Pahnasan pahalle maalle;
Perin tuulehen makasi,
Kalton säähän karkeahan.
Tuuli nosti turkin helmat,
Ahava hamehen helmat,
Teki tuuli tiineheksi,
Ahavainen paksuksehen:
Tuosta tyyty, tuosta täyty
Tuosta paksuksi paneksen.
Kanto kohtua kovoa,
Vatan täyttä vaikeata;
Kanto kuuta kaksi, kolmet,
Kanto kuuta viisi, kuusi,

Jo kanto kaheksan kuuta,
Kanto kuuta kymmenkunnan
Kanto kuuta kaksitoista;
Jo kuulla kahella toista
Tuotihin kavon kipua,
Immin tulta tuikattihin.
Juoksi polvesta merehen,
Vyö-lapasta laineheseen,
Sukka-rihmasta sulahan;
Heti huutaa heiahutti
Ainosillen ahvenillen,
Kaikillen veen kaloillen:
Tuuos kiiskinen kinasi,
Matikainen nuljaskasi;
Nyt tuloovi Immin tuska

 

Pakko neitosen paneksen.
Sivalti simasen siiven
Vyöltä Vanhan Väinämöisen,
Jolla voiti luun limiä,
Siveli sivuja myöten,
Perä vieriä veteli;
Syrjin syöstihin merehen,
Vesii-hiien hinkalohon,
Sala-kammun karsinahan,
Lumme-korjuhun kotihin.
Alla raanusan yheksän,
Alla viien villa vaipan
Teki poikoa yheksän,
Tyttö-lapsen kymmenennen;
Sikiötähän sitoovi,

Saamiahan solmiaavi
Kylpy-pelsimen perillä,
Saunan lautaen laella,
Nimitteli poikiahan,
Lasketteli lapsiahan,
Minkä kuuseksi kuvasi,
Minkä mainihti maoksi.
Riisi on poika Ruivantehen,
Ruivantehen, Räyväntehen,
Isätön, emätön lapsi,
Suuton, silmitön sikiä.
Kuinkas taisi suuton syyä,
Kielitön nisän imeä,
Hampaiton haukkaella,
Näkemätön närvistellä?

 

Pahat vaimot paitojahan,
Joilla Riisi ristittihin,
Kaluaja kastettihin
Hamehissa haisevissa,
Nukka-vieroissa nutuissa.
Kunne ma sinun manoan
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kautumasta?
Tuonne ma sinun manoan
Suuhun juoksevan sutosen,
Kesä-peuran kielen alle;
Hyvä on siellä ollaksesi,
Armas aikaellaksesi,
Lempi liehakellasesi,
Siell' on voiset vuotehesi,

Siasi sianlihaset;
Siellä itkeevi isäsi,
Valittaavi vanhempasi:
Kunne joutu poikuoni?
Ja jos et sitä totelle
Livu liitto-leivillesi,
Mäne määrä-mämmillesi.
Ja jos et sitä totelle
Ottuos sukusi sukset,
Heimokuntasi hevoset
Kotihisi mennäksesi,
Lemmon leppäset sivakat,
Hiien kalhut, rauta-kannat,
Pahan hengen paksun sauvan,
Joilla hiihat Hiien maita,

 

Lemmon maita leuhattelet.
Ehtiivi sinun emosi
Kotihisan Koiroahan.
Hyvin oot tehnyt, koskas tullut;
Teet paremmin kuin palajat.
Anna mennä männessähän
Venehellä vettä myöten,
Suksella mäkiä myöten,
Hevosella tietä myöten;
On lipua liiaksihin
Mäen alla mäntähissä.
Ja jos et sitä totelle
Tuonna ma sinun manoan
Jalaksillen juoksevillen
Portimo kiven kolohon.

Ja jos et sitä totelle
Tuonna ma sinun manoan
Korpin kuljuvan kitahan,
Suuhun vankuvan vareksen.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Suuhun Anrero Vipusen,
Joka on viikon maassa maannut
Kauvon liekona levännyt;
Kulmill' on oravi-kuusi
Paju-pehko parran päällä.
Ja jos et sitä totelle
Tuonna ma sinun manoan
Kirjo kirkon kynnyksehen,
Sata-lauvan lappeahan,

 

Tuhat malkosen maluhun;
Papit siellä pauhoavat
Miehet messua pitävät.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Suurillen sota-keoillen,
Miesten tappu-tanterillen,
Joss' on verta vyöhön asti,
Siell' on luutonta lihoa,
Suonitonta pohkeata
Syyä miehen nälkähisen,
Hilpoa himertynehen,
Haukata halun alasen.