Rupiaman sanat, Sotkamo, Topelius, 1831

Otan koprat kontiolta,
Toisen koprat kuollehelta,
Kolmannet kokolta koprat,
Linnulta lihan pitimet,
Haukalta haarittimet,
Jolla puskuja puserran,
Jolla painan paisehita.
Ruskia on rupinen Neiti,
Paha paisetten Emonen;
Puuhun ennen pehko kasvo,
Puuhun pehko, maahan mahko,
Kivehen veri-näpyrä,
Eikä ihmisen ihohon.
Sula voi sulattaissa,
Rasva räävyteltäissä
Keskeltä kivuttomaksi,
Päältä nuuromattomaksi,
Alta aivan terveheksi.