Hivo hiisi kirveensä,
Tahkosi tasateränsä
Kolmella kukon sulalla,
Kirjavalla käärmehellä,
Tuollapa vittua vitasi,
Takareisiä repäsi.
Sillä haaroja hajotti,
Jottei viikkoa vihoa
Eikä kauan karvastele.
Saatto maallen matkamiehen,
Pikkusormisen pihoille,
Ilmaan imehisien.
Neityt Maaria Emoinen,
Käys vielä käpein hengin,
Supi mustin muikuttele,

Hieno helmoin hemmahele,
Käy pian, välehen jouvu,
Väleemmin tarvitaan!
Tuoppa vastat tullessasi,
Lehet hienot helmoissasi!
Oluella ukset voia,
Kaljalla saranat kasta,
Virtehellä vierrättele
Ota kontti koansa pestä,
Säkki saunan karsinasta!
Käyppä kiiskiltä kinoa,
Matehelta nuljaskata
Hätäisen huutaissa,
Parkuissa Pakkoisen!
Kivi puota kiukuasta,

Poika neitosen povesta,
Lapsi piian lappeasta!
Päästä piika pinteistä,
Vaimo vahtaväänteistä,
Ylite vihonki suovan!
Riehto aitoo repäse
Viieltä vitasväliltä,
Seihtemältä seipäältä,
Kaheksalta kannon päältä!
Tulkoo Jumalan tunti,
Apu Herran auvetkoon,
Tuon on puskun puskuissa,
Hätäisen huutaissa,
Pakkosen parkuissa!
Kun ei tuosta kyllä liene,

Kyllä minä keinon keksin,
Keinon keksin, tien osajan,
Miltä armot auki käypi,
Rikki viery veräjät.
Tuolta armot auki käypi,
Rikki viery veräjät:
Yläältä taivosesta,
Isältäni Jesukselta,
äitiltäni Maarialta.
Vielä anon avun nytki,
Vielä hoivoa huuan:
Tules kokko Turjan maasta,
Laskeos Lapista lintu,
Jonka suu tulin palaa,
Kita kielin lämpiää.

Toinen siipi vettä viili,
Toinen taivasta jakasi,
Sata miestä siiven päällä,
Tuhat purston tutkamessa,
Kymmenen joka kynissä.
Sill' oli suu sata syltä,
Kieli kahta kirvesvartta,
Kita kolmen kosken verta.
Tulta syöpi, tulta juopi,
Tulta kuitenki kusoo.
Tuonne puut tyvin putoo,
Perin vierivät petäjät,
Tammet latvoin lankeili,
Tyvin kuuset kupsattivat
Kulkkuun kokon tulisen.

Iski toisen kynsiään
Rautaselle kalliolle,
Vuorellen teräsperälle,
Kilpisty kivestä kynsi,
Kalpistaksen kalliosta,
Katkasi ukolta kaaren,
Pilvet liikku, taivas nauku.
Olin mä miessä kolmantena
Taivosta tähittämässä,
Ilman pielen pistämässä.
Neito pitkä pilven päällä,
Kapo kaaren partaalla,
Kuo vielä kultarengas,
Niin ettei siimalla sivalla,
Enkä raipalla rapoa.

Jos ma siimalla sivallan,
Silkkisiimalla sivallan,
Jos ma raipalla rapoan,
Kultaraipalla rapoan,
Enkä veitellä vetäisik,
En raualla rapoak,
Jos ma veitellä vetäisin,
Eli raualla rapoan,
Vesiheinällä vetäisen,
Saran syrjällä syseän,
Korahutan korttehilla.
Mistä ennen sykkö synty,
Kasvo valkia matonen,
Nulli nurkan juurehinen,
Naisten lukkojen lukia,

Avaimitten arvoaja,
Kiulun korvan kiertelijä,
Lukon loiron longottaja?
Ite vanha Väinämöinen,
Seki nuori Joukahinen,
Poika polvi päivällinen,
Sepponen iän ikunen
Teki luikun lehmän luista,
Soiton sorkasta vasikan,
Kantelen kalan evästä.
Tuolla soitteli somasti,
Kalahutti kaunehisti
Kolmasti kotimäellä.
Ei ollut sitä metässä
Jalan neljän juoksevalta,

Kolmen koikelehtavata,
Kahen siiven siukavata,
Joka ei tullut kuulemaan,
Kun on ääni kummanlainen.
Ei ollut veessä
Evän kuuen kulkevata.
Iteki veen emäntä,
Veen ukko ruohoparta
Rinnoin ruoholle kohosi,
Vetäysi vesikivelle,
Veen ryönölle rytkäysi
Tuota ääntä kahtomaan,
Kun on äänin kumanlainen.
Eipä ääni ääni ollut,
Ilo käynynnä ilosta.

Vaan ku vanha Väinämöinen
Otti soiton sorsanluisen
Vielä torven tollikosta
Tuolla soitteli somasti
Kalahutti kaunehisti,
Iteki metän emäntä
Koivun lengolle kohosi
Väinämöisen soitellessa,
Pahuissa pätösen pojan.
Läksi Juutas juoksemaan
Väikas välpöttelemään.
Juoksi päivän, juoksi toisen,
Juoksi päivän kolmannenkin.
Uupu juutas juostessaan,
Väsy välpästellessään,

Kaatu viimen kalliolle,
Vuorelle teräsperälle,
Rautaselle kalliolle.
Tuot' on tuuli tuuvitteli,
Veen henki heilutteli,
Meren laine t
Aalto kauaksi ajeli.
Vanha akka villiraivo
Heitti vettä helmoiltansa,
Visko tuonne vittuaan,
Vitustaan viskoeli
Hiekkaharjun hartioille.
Aina sotkulla asuu,
Räpäleitä rääsyttäävi.
Se on koottu koivupuusta

Sysipuista synnytelty,
Kerätty kekälehistä,
Pantu haavan pakkuloista,
Höyhenistä hömmätelty.
Kupla kulkoo merillä,
Vaahto aaltojen selillä,
Otti kuplan kulkkuunsa,
Veti vaahen sieramiisa;
Kupla kulkussa palaa,
Vaahti vangan sieramissa.
Nuoppa konttiin kokosi,
K[         ] k[          ]
Kanto kontilla kotiin,
Pitkäkielellä pihaan;
Ne peitti pihan rikoilla,

Katto kartanon kuloilla;
Oli akkain jaloissa,
Aina käyvän askelilla.
Tuost' on sykkö synnytelty.
Kasvo valkia matonen,
Nulli nurkan juurehinen.
Ite vanha Väinämöinen
Sekä nuori Joukahainen
Kehoitteli keihojaan,
Sulitteli nuoliaan
Navetassa nurkan luona.
Tipahti tinanen neula,
Neula vaskinen valahti
Vyöstä vanhan Väinämöisen
Kolmijatkosta tupesta

Kujan kulmujen sekaan.
Mikäs kuikero kujalla,
Keho keski lattialla?
Siitäpä loorihin lorahti,
Sikoliskona sivahti
Maholehmän maion alla.
Siitä turpu, tuosta täyty,
Vielä paksuksi panihe,
Suetar hyvä emäntä,
Lännen läävän pohjimainen,
Etelätär neito nuori,
Jok' oli karjan kahtojana,
Viihtiä emännän viljan,
Yöt seiso suka käessä,
Päivät vihko kainalossa.

Sui ilveksen iholle,
Karvalle metän kapehen,
Mehän uuhen untuvalle,
Ettei karvana katoisi
Eikä puoli pois tulisi!
Jos karvana katoo,
Eli puoli pois tuloo,
Niin mä kahta kaipoaisin,
Kolmea kovin kysyisin.
Puhumahan maitoputket,
Maitohurnit huokumaan,
Tuoa maitoset maruet

Eli uhkuvat utaret
Emännälle ehtyvälle,
Muorille murehtivalle!
Soisin sontaista pihoa,
Kakaraista kaivotietä,
Soisin sonnan säätäjätä,
Kakaran koristajata,
Noilla pienillä pihoilla,
Kapeilla karjan mailla,
Leveästi lehmät ammo,
Koreasti koirat haukku
Metän kummun kuultuessa.