Neityt Maria Emoinen,
Rakas äiti armollinen,
Kuo mulle kulta kangas,
Vaippa vaskinen vanuta,
Jolla karjan kaihtelisin,
Saara sorkat sojelisin,
Kuusiaisen kulkehissa,
Ohto pojan astuissa,
Matkatessa Mauriaisen!
Annikki tytär Tapion,
Vestä pilkat pitkin maita,
Rasti vaarahin rakoja,
Vikomaata mennä viljan,
Kamomata karjan käyvä!
Kiveksi muuta omani,

Kannon pääksi kauneheni!
Emmäs kiellä kiertämästä,
Karjoani kahtomasta,
Engä käymästä epeä;
Kiellän kielin koskemasta,
Hammasten hajottamasta,
Lihan keski liickumasta.
Annicki metän Emäntä
Painas panta pihlajainen,
Tahi Tuominen rakenna,
Tahi vaskesta valuos;
Kuin ei vaski vahva liene,
Sitten rauvasta rakenna.
Kytke sillä Ohon kuono,
Jott' ei koske konnanana,

Liikuta lipeänänä!
Oisi maata muuallahi,
tarhoa taempanahi,
Juosta miehen Joutilahan;
Kuin mä Ohtona olisin,
Mesi kämmennä kävisin,
Emmä noissa noin olisi,
Aina Ackohin jaloissa.
Käpy on kangas käyväxesi,
Sormin sorkutellaxesi.
Otas juoni juostaksesi,
Polku poimetellaxesi
Tuonne manalan metälle.
Kuittola metän kuningas!
Veä ponto portahaxi,

Silcki Sillaxi sivalla
Poicki pohjolan joesta,
Jotta saisi juoni juosta,
Ohto sormin sorkutella,
Sipsuttaa sini Saparo.
Niin sanovi Saaren vanhin,
Puhas Taaria puhuuvi
Yhexältä yö sialta,
Saan taipalen takoa:
Lulloseni, Lalloseni,
Omenani, Ohtoseni!
Sima Sullen syötetähän,
Mesi nuori juotetahan
Urohoisessa väessä,
Miehiessä joukkiossa.

Kuin minä mjes lähen metälle,
Uros korvellen kohoan,
Vuolen kuonat kullistani,
Hopeistani homehet.
Otan kolmet koiroani,
Viisi villa hänteäni,
Seihtemän Sepeliäni.
Niin on häntä koirillani
Kuin korehin korpi kuusi,
Niin silmä koirallani
Kuin on suurin suihti rengas,
Niin on hammas koirallani
Kuin on Viikate viroissa.
Sinä koirani komehin,
Otuxeni oivallisin,

Juoxuttele, jouvuttele
Aho maita Aukehita,
Leppäsiä lehto maita,
Ensin kuusia kumarra,
Havu latvoja haloa,
Hyväile hyötö puita!
Juokse tuonne toisualle
Mielusahan Mehtolahan,
Tarckahan Tapiolahan!
Mielicki Metän Emäntä,
Käyvös kättä antamahan,
Oikeaa ojentamahan,
Sormia Sovittamahan!
Mikä mieli, mikä muutos
Mielusassa Mehtolossa,

Tarkassa Tapiolossa!
Entinen Metän Emäntä
Oli kaunis kahtannolta,
Ihana imertimiltä,
Käet oli kulta kärehissä,
Sormet kulta sormuxissa;
Nykynen Metän Emäntä
Ruma on varsin rungoltansa,
Käet on vihta käärehissä,
Sormet vihta sormuxisa,
Pää vihta pätinehissä.
Koreasti koirt haucku
Mieluhissa Mehtolassa,
Leveästi lehmät ammo
Korven kuulussa koissa.

Louki Pohjolan Emäntä,
Pistäs villanen piosi,
Käännä karva kämmenesi!
Oisi laajalta luvattu,
Sukeutelta suvattu,
Tapiolta toivotettu,
Saalis suuri saahaxeni,
Mesi kämmen käätäxeni.
Hilli Ucko, Halli parta
Hiihatas hihasta miestä,
Takin helmasta taluta,
Veä verka kauluxesta,
Saata sillen saarexellen,
Sillen kummullen kuleta,
Josta saalis saatasihin,

Erän toimi tuotasihin,
Sini sicka löyttäsihin.

Kosk' oli saalis saatununna,
Noin ne ennen Vanhat vircko:
Lähes nyt kulta kulkemahan,
Sipomahan sini sucka,
Verka Housu vieremähän
Urohoisehen väkehen,
Miehisehen joukiohon.
Ellös vaimoja varuo,
Kate lackia kamoja,
Syltty Suckia surejo,
Peitto päitä pelkeäjö.
Meill' on Aitta ammon tehty

Hopeaisillen jaloillen,
Kultasille pahtahille,
Jonne viemmä vierahamme,
Kuletamma kultasemme.
Anna Päivölän Miniä!
Kuin lienee vihattu vieras,
Ovi kiini ottoate;
Vaan kuin lienee suotu vieras,
Ovi avoinna piteäte,
Kulettaissa kultoamme,
Ohon astuissa sisähän.
Niin tuo Ohto pyörtelexen,
Mesi kämmen kääntelexen,
Niin kuin pyy pesäsän päällä,
Hanhi hautomaxillan.

En minä pahon pitänyt
Eikä toinen kumpanini:
Ite vierit vempeleltä,
Harjahit haon selältä
Puhki kultasen kupusi,
Halki marjasen mahasi;
Päre jousi, puicko nuoli,
Minä vähä väkinen,
Uros heicko hengellinen.