Kontion Synty, Suomussalmi, Topelius

Kulkia Metän kuningas,
Metän käyjä käyretyinen,
Hilli Ukko, halli parta,
Miss' on Ohto syntynynnä
Harva karva kasvanunna
Saatuna Sini Saparo?
Tuol' on Ohto syntynynnä
Saatuna Sini Saparo,
Pimeässä Pohjolassa
Tarkassa Tapiolassa
Juuressa nyryn närien
Vieressä vihannan viian
Luona karkean karahkan.
Jos lähen ohon oville
Tasa kärsän tanterille

Pikku simasen pihalle,
Kattallani kuoltoani;
Lyhyt on jalka, lysmä polvi,
Tasa kärsä talleroinen.
Annikki tytär Tapion,
Mielikki Metän Emäntä
Jok on pienin piikojahan
Paras palkkalaisiahan
Kitke kiini koiriasi
Rakentele rakkiasi
Kuusamisehen kujahan
Talasehen tammisehen
Tullessani tanhuville
Jalon ohtosen oville;
Kukas Ohtosen sukesi

 

Harva karvan kasvatteli?
Mielikki, Metän Emäntä
Sepä Ohtosen sukesi
Harva karvan kasvatteli
Alla kuusen kukka latvan
Kukka latvan, kulta lehvän.
Koska korpien kuningas
Kaikoapi kammiosta
Linnastahan lähtenöövi;
Tuometar, Tapion Neiti
Mielikki Metän Emäntä
Veäs kynnet viertehellä,
Hampahat meellä hauvo,
Jot' ei koske konnanana
Liikuta lipeänänä

Karjaa, maita kulkiessa.
Neityt Maria Emoinen,
Rakas äiti armollinen,
Kuo mulle kulta kangas,
Vaippa vaskinen vanuta
Jolla karjan kaihtesisin
Saara Sorkat suojeleisin,
Kuusiaisen kulkehissa
Ohto pojan astuissa
Matkatessa Maisiaisen;
Annikki, tytär Tapion
Vestä pilkat pitkin maita
Rasti vaarahin rakoja
Vikomata mennä viljan
Kamomata karjan käyvä

 

Kiveksi minun omani
Kannon päiksi kauneheni:
Emmäs kiellä kiertämästä
Karjoani kahtomasta
Engä käymästä epeä;
Kiellän kiellin koskemasta
Hammasten hajottamasta
Lihan keski liikkumasta.
Annikki, Metän Emäntä
Painas panta pihlajainen,
Tahi tuominen rakenna,
Tahi vaskesta valuos,
Kuin ej vaski vahva liene,
Sitten rauvasta rakenna
Kytke sillä Ohon kuono,

Jot' ej koske konnanana
Liikuta lipeänänä.
Oisi maata muuallahi
Tarhoa taempanahi
Juosta miehen joutelahan:
Kuin mä Ohtona olisin
Mesi kämmennä kävisin,
Emmä noissa noin olisi
Aina Akkohin jaloissa;
Käpy on kangas käyväxesi
Sormin sorkutellaksesi:
Otas juoni juostaksesi
Polku poimetellaksesi
Tuonne Manalan Metälle;
Kuittola Metän Kuningas

 

Veä ponta portahaxi
Silkki sillaxi sivalla
Poikki Pohjolan joesta,
Jotta saisi juoni juosta
Ohto sormin sorkutella
Sipsutella Sini sukka
Niin sanovi Saaren vanhin,
Puhas Taaria puhuuvi
Yhexältä yö sialta,
Saan taipalen takoa.
Lulloseni, Lalloseni
Omenani, Ohtoseni
Sima sullen syötetähän
Mesi nuori juotetahan
Urohoisessa väessä

Miehiessä joukkiossa.
Kuin minä mies lähen metälle,
Uros korvellen kohoan,
Vuolen kuonat kullistani,
Hopeistani homehet;
Otan kolmet koiroani
Wiisi villa hanteäni
Seihtemän sepeliäni.
Niin on häntä koirallani
Kuin korehin korpi kuusi,
Niin on silmä koirallani
Kuin on suurin suihti rengas,
Niin on hammas koirallani
Kuin on viikate virossa.
Sinä koirani komehin

 

Otuxeni oivallisin
Juoksuttele, jouvuttele
Aho maita aukehia
Ensin kuusia kumarra
Havu latvoja haloa
Hyväile hyötö puita:
Juokse tuonne toisualle
Mielusahan Mehtolahan
Tarkkahan Tapiolahan;
Mielikki, Metän Emäntä
Käyvös kättä antamahan
Oikeaa ojentamahan
Sormia sovittamahan:
Mikä mieli, mikä muutos
Mielusassa Mehtolassa

Tarkassa Tapiolassa?
Entinen Metän Emäntä
Oli kaunis kahtannolta
Ihana imertimiltä,
Käet oli kulta käärehissä
Sormet kulta sormuksissa?
Nykynen Metän Emantä
Ruma on varsin rungoltansa,
käet on vihta käärehissä
Sormet vihta sormuksissa
Pää vihta pätinehissä.
Koreasti koirat haukku
Mieluhissa Mehtolassa,
Leveästi lehmät ammo
Korven kuulussa koissa.

 

Louki Pohjolan Emäntä
Pistäs villanen pivosi
Käännä karva kämmenesi
Oisi laajalta luvattu
Sukeukselta suvattu
Tapiolta toivotettu
Saalis suuri saahakseni,
Mesikämmen käätäxeni:
Hilli Ukko, Halli parta
Hiihatas hiasta miestä
Takin helmasta taluta
Veä verka kauluksesta
Saata sillen saareksellen
Sillen kummullen kuleta,
Josta saalis saatasihin

Erän toimi tuotasihin.
Kosk' oli saalis saatununna
Noin ne ennen vanhat virkko:
En minä pahon pitänyt
Eikä toinen kumpanini,
Ite vierit vempeleltä
Horjahit haon selältä
Puhki kultasen kupusi
Halki marjasen mahasi:
Päret jousi, puikko nuoli
Minä mies vähä väkinen
Uros heikko hengellinen.
Lähes nyt kulta kulkemahan
Sipimahan Sini Sukka,
Verka Housu vieremähän

 

Urohoisehen väkehen
Miehisehen joukiohon;
Ellös vaimoja varuo,
Katetlakkia kamoja
Syltty sukkia sureja:
Peitto päitä peljästyö
Meil' on aitta ammon tehty
Hopeaisillen jaloillen,
Hultasillen pahtahillen,
Jonne viemme vierahamme
Kuletamma kultasemme;
Anna Päivölän Miniä
Tuonetar, Tapion Neiti
Kuin lienee vihattu vieras
Ovi kiini ottoate,

Vaan kuin lienee suotu vieras
Ovi avoinna piteätä
Kulettaissa kultoamme
Ohon astuissa sisähän;
Niin tuo Ohto pyörteleksen
Mesi kämmen käänteleksen
Niin kuin pyy pesähän päällä,
Hanhi hautomaksillahan.