Kontion Synty, Suomussalmi, Topelius, 1829

Kulkia, metän Kuningas,
Metän käyjä käyretyinen,
Hilli Ukko, halli parta
Miss' on Ohto syntynynnä,
Harva karva kasvanunna,
Saatuna sini saparo?
Tuoll' on Ohto syntynynnä,
Saatuna sini saparo,
Pimeässä Pohjolassa,
Tarkassa Tapiolassa,
Juuressa nyryn närien,
Vieressä vihannan viian,
Luona karkean karahkan.
Jos lähen Ohon oville,
Tasa-kärsän tanterille,

Pikku-silmäsen pihalle,
Kattellani kuoltoani,
Lyhyt on jalka, lysmä polvi,
Tasa-kärsä talleroinen.
Annikki tytär Tapion,
Mielikki metän emäntä,
Joka on pienin piikojahan,
Paras palkkalaisiahan,
Kytke kiinni koiriasi,
Rakentele rakkiasi,
Kuusamisehen kujahan,
Talasehen tammisehen,
Tullessani tanhuville,
Jalon Ohtosen oville.
Kukas Ohtosen sukesi,

 

Harvo karvan kasvatteli?
Mielikki metän emäntä
Sepä Ohtosen sukesi,
Harva karvan kasvatteli
Alla kuusen kukka latvan,
Kukka latvan, kulta lehvän.
Koska korpien Kuningas
Kaikoaapi kammiosta,
Linnastahan lähtenöövi,
Tuometar, Tapion neiti,
Mielikki metän emäntä,
Veäs kynnet viertehellä,
Hampahat meellä hauvo,
Jot' ei koske konnanana,
Liikuta lipeänänä

Karjaa, maita kulkiessa!
Neityt Maria Emoinen,
Rakas äiti armollinen,
Kuo mulle kulta-kangas,
Vaipa vaskinen vanuta,
Jolla karjan kaihtesisin,
Saara-sorkat suojeleisin
Kuusiaisen kulkehissa,
Ohto pojan astuissa,
Matkatessa Mausiaisen!
Annikki tytär Tapion
Vestä pilkat pitkin maita,
Rasti vaarahin rakoja
Vikomata mennä viljan,
Kamomata karjan käyvä

 

Kiviksi minun omani,
Kannon päiksi kaunihini!
Emmäs kiellä kiertämästä,
Karjoani kahtomasta,
Enkä käymästä epeä;
Kiellän kielin koskemasta,
Hammasten hajottamasta,
Lihan keski liikkumasta.
Annikki metän emäntä
Painas panta pihlajainen,
Tahi tuominen rakenna,
Tahi vaskesta valuos;
Kuin ei vaski vahva liene
Sitten rauvasta rakenna,
Kytke sillä Ohon kuono,

Jot' ei koske konnanana
Liikuta lipeänänä!
Oisi maata muuallahi,
Tarhoa taempanahi,
Juosta miehen joutilahan;
Kuin mä Ohtona olisin,
Mesi-kämmennä kävisin,
Emmä noissa noin olisi,
Aina akkohin jaloissa;
Käpy on kangas käyväksesi,
Sormin sorkurellaksesi;
Otas juoni juostaksesi,
Polku poimetellaksesi
Tuonne Manalan metälle.
Kuittola metän Kuningas

 

Veä ponto portahaksi,
Silkki sillaksi sivalla,
Poikki Pohjolan joesta,
Jot' ei saisi juoni juosta,
Ohto sormin sorkutella,
Sipsutella sini sukka.
Niin sanoovi saaren vanhin,
Puhas Taaria puhuuvi
Yheksältä yö-sialta,
Sa-an taipaleen takoa:
Lulloseni, Lalloseni,
Omenani, Ohtoseni
Siniä sullen syötetähän,
Mesi nuori juotetahan
Urohoisessa väessä,

Miehiessä joukkiossa.
Kuin minä mies lähen metällen,
Uros korvellen kohoan,
Vuolen kuonat kullistani,
Hopeistani homehet,
Otan kolmet koiroani,
Viisi villa-hänteäni,
Seihtemän sepeliäni.
Niin on häntä koirallani
Kuin korehin korpi kuusi,
Niin on silmä koirallani
Kuin on suurin suihti-rengas,
Niin on hammas koirallani
Kuin on viikate virossa;
Ninä koirani komehin,

 

Otukseni oivallisin,
Juoksuttele, jouvuttele
Aho-maita aukehia,
Ensin kuusia kumarra,
Havu-latvoja haloa,
Hyväile hyötö-puita.
Juokse tuonne toisualle
Mielusahan Mehtolahan,
Tarkkahan Tapiolahan!
Mielikki, metän Emäntä
Käyvös kättä antamahan,
Oikeaa oijentamahan,
Sormia sovittamahan!
Mikä mieli, mikä muutos
Mielusassa Mehtolassa,

Tarkassa Tapiolassa!
Entinen metän Emäntä
Oli kaunis kahtannolta,
Ihana imertimiltä,
Käet oli kulta-käärehissä,
Sormet kulta-sormuksissa;
Nykynen metän Emäntä
Ruma on varsin rungoltansa,
Käet on vihta-käärehissä,
Sormet vihta-sormuksissa
Pää vihta-pätinehissä.
Koreasti koirat haukku
Mieluhissa Mehtolassa,
Leveästi lehmät ammo
Korven kuulussa koissa.

 

Louki Pohjolan Emäntä
Pistäs villanen pivosi,
Käännä karva-kämmenesi;
Oisi laajalta luvattu,
Sukellukselta suvattu,
Tapiolta taivotettu
Saalis suuri saahakseni,
Mesi-kämmen käätäkseni.
Hilli Ukko, Halli-parta
Hiihatas hiasta miestä.
Takin helmasta taluta,
Veä verka-kauluksesta,
Saata sillen saareksellen,
Sillen kummullen kuleta,
Josta saalis saatasihin,

Erän toimi tuotasihin.
Kosk' oli saalis saatununna
Noin ne ennen vanhat virkko:
En minä pahon pitänyt,
Eikä toinen kumppanini:
Ite vierit vempeleeltä,
Horjahit haon selältä
Puhki kultasen kupusi,
Halki marjasen mahasi;
Päret jousi, puikko nuoli,
Minä mies vähä väkinen,
Uros heikko hengellinen.
Lähes nyt kulta kulkemahan,
Sipomahan sini-sukka,
Verka housu vieremähän

 

Urohoisehen väkehen,
Miehisehen joukkiohon.
Ellös vaimoja varuo,
Katet-lakkia kamoja,
Syltty-sukkia surejo,
Peitto-päitä peljästyö.
Meill' on aitta ammon tehty
Hopeaisillen jaloillen,
Kultasillen pahtahillen,
Jonne viemme vierahamme,
Kuletamme kultasemme.
Anna Päivälän miniä,
Tuonetar Tapion Neiti,
Kuin lienee vihattu vieras
Ovi kiinni ottoate;

Vaan kuin lienee suotu vieras
Ovi avoinna piteäte,
Kulettaissa kultoamme,
Ohos astuissa sisähän.
Niin tuo Ohto pyörteleksen
Mesi kämmen käänteleksen
Niin kuin pyy pesähän päällä
Hanhi hautomaksillahan.