Miten karhun peiaita piettiin, Suomussalmi, Lönnrot, 1835

Kylmäsalmessa päätalossa maksasin minä yötä.
Talon muori jutteli minulle illalla kontion peiahista
hänen nuoruuessansa. Niitä oli oluella ja viinalla
päivät rupiamiseen pietty. Kontion kaaettua
toimitettiin kaksi miestä tuojaksi, toista kaksi
vastaanottajaksi. Näillä välillänsä oli kaikenlaisia
asian mukaisia kyselmiä ja vastaelmia, esinnä
pihalla, sitte pirtissä ja taas viimmin pääkalloa
viejessä pihalla. Ei niistä päivässä loppua tullut,
sano muori usiamman kerran kertoessansa. Hän
ei kuitenkana enää muistanut kun muutamia
runoja, sillä runoilla piettiin kaikki puhet. Vaan
niistä ja muista, joita toisilta laulettiin, olen saanut
seuraavat, jotka paremmin kuin muu kirjotus
näyttäköön ja selvittäköön, miten karhun peiaita
piettiin.

Lähen miehistä metsälle,
Urohista ulkotöille.
Mielikki, Tapion neiti,
Kyte kiinni koiriasi,
Rakentele rakkiasi
Kuusamisehen kujahan,
Talasehen tammisehen;
Silmät silkillä sitele