Karhun laulu, Suomussalmi, Lönnrot, 1834

Kuulkoppas tätä kumua,
Salon soittajan sanoja,
Käpylinnun kälkytystä!
Nyt on kuulu kulkemassa,
Vaalumassa metän vaahti,
Salon auver astumassa,
Näille pienille pihoille,
Piikojen pitämämaille,
Vaimojen vanuttamille.
Ellös piikoja pelätkö
Eläkä vaimoja varotko
Kamaloio kukkupäitä!
Ole kiitetty Jumala
Koska laulain tuletta!

Vastaan:
Mesiänkö mehtä anto,
Ilveksenko maan isäntä,
koska laulain tuletta,
Hyreksien hiihtelettä?
Ellös karja kammastelko,
Pieni vilja pillastelko!
Tuota toivoin tuon ikäni,
kattoin kaiken kasvinajan,
Soivaksi tapion torven,
Metän pillin piukavaksi.
Illat seisoin ikkunoilla etc.
Lumet seison tanteriksi,
Tanteret suliksi maiksi,

 

Sulat maat somerikoiksi,
Somerikot hiesukoiksi,
Jotta eikö kuuluisi kumua etc.
Minne nyt viettä vierahanne?
Tuonne viemme hierahamme
Petäjäiseen pesään,
Matalaiseen majaan,
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kauniin katoksen.
Kamanat ylettyööt,
Kynnykset alettuoot
Ohon tullessa tupahan,
Karvaturvan tungetessa,
Käyessä nenän nykärän!
Tuohon liitän lintuseni,
Jesus siihen siunahatkoon!
Panen tuohon viinoa vilustaman,
Olusia oottamahan.

Keittämään:
Tuosta tuonne tie meneepi,
Rata uusi urkeneepi,
Näille pienille pihoille,
Kaitaisille kartanoille.
Ellös piikoja pelätkö,
Ellös vaimoja varotko
Kamaloio kukkupäitä!
Elä karja kammastelko,
Pieni vilja pillastelko!
Tänne viemme vierahamme
Köyttelemmä käviämme,
Tuohon leiteän lintuseni
Kuparihin kullittuhun,
Vaskipohjahan patahan.
Tukhulmista suolat tuotu,
Souttu suolasalmen kautta
Laskettuna laivan päällä.
Matalainen mulla mahti
Lyhykäinen onnen lykky.