Jäniksen pyydön loihtoruno, Suomussalmi, Saksa, 1872-74

Ukkonen, isä ylinen,
Mies on vanha taivohonen,
Nosta pilvi luotehelta,
Toinen lännestä lähetä,
Kolmas kohota koilta,
Syrjin yhtehen syseä,
Lomatusten loukahuta!
Saa mettä varvulleni
Metisestä taivosesta,
Sama pilvestä pirota
Varvulleni keskimäisen!
Muut siell' on vihaavat varvut,
Yksi on metinen varpu,
Jok' on latvon laskettuna,
Latvon laskettu lumehen,

Tyvi käätty taivosehen;
Latva pihtiä pitääpi,
Tyvi jousta jännittääpi.
Eilen minä kävin metässä.
Kolme linnoa mäellä,
Yksi puinen, toinen luinen,
Kolmasi kivinen linna;
Se linna överstin linna.
Kuusi kultasta kunoa
Kunki ilman kulman teillä;
Noihin minä katon sisään,
Siellä antajat asuupi,
Viruvat viljan eukot.
Annikki on avainpiika,
Eva piika pikkarainen,

 

Mäne aittahan mäelle,
Laske läpi lampahasi,
Lupi luppo korvasesi,
Anna juosta joutusasti,
Vikevästi viilletellä
Muiden ansoin alate
Minun pyytöpaikoilleni,
Käytäville keinolleni
Kohti miestä, kohti pyytöä,
Kohti konstia urohon,
Vasten vaimon kannettua!
Joka ei virkku juoksemahan,
Sitä virkuta vitalla,
Nopiaksi nuoran päällä;

Jos hän tieltä pois menepi,
Korvasta tielle kohenna,
Nahkaruoskalla navauta,
Kiiätä kiven mujulla,
Pappuloilla paa perästä!