Piika istu pilven päällä
Kapo kaaren kannikalla.
Neito päätään sukiivi,
Hapsiahan harjoaavi
Kammalla kasarisella.
Taittu haara harjastaan,
Kammastaan pii mureni
Selvälle meren selälle;
Tuot' on tuuli tuuvitteli,
Veen henki heilutteli;
Vesi pitkäksi venytti,
Tuuli tuloo kovaksi,
Päivä paahto pehmiäksi,
Aallot rannalle ajaksi,
Tyrskyt maalle tyyrääpi.
Oli akka raivokerta:
Toki koki konttihinsa,
Käräeli kesseliinsä,
Kanto kontilla kotiin,
Pitkäkielellä pihaan.
Sikopahnassa sikisi,
Kasvo lampokarsinassa.
Tuost' on synty talvitoukka.
Kuukauen hevon kusessa,
Talven tallin silla alla,
Alla nurkan nutkottelia,
Alla salvoksen asuja.