Talvikon loihtoruno, Suomussalmi, Saksa, 1872-74

Istu kyhjö kynnyksellä,
Kehjo keskilattialla,
Vähin veännätti perähän
Rahin rautasen nenähän.
Vaskilankoa valavi
Vaskisella värttinällä
Kultasesta kuontalosta.
Tie'än syykka synnysntäsi,
Maan kavala kasvantasi,
Orren päällinen omena,
Parren päällinen pakana,
Kiulun korvan kiertäjä;
Tatehess' oot talven maannut,
Kuukau'en hevon kusessa,
Talven tallin sillan alla,

Vaskipohjan soimen alla.
Miksi nostit nokkoasi,
Miksi päätäsi kohotit?
Kuka käski, ken kehotti
Kielin pienin koskemahan,
Suun matalin maistamahan?
Tule työsi tuntemahan,
Pahasi parantamahan,
Kipiäsi nuolemahan,
Ennen kuin etsin emosi,
Haen valtavanhempasi!
äijä on emolla työtä,
Vaiva suuri vanhemmalla
Sinun töitä tuntiessa,
Pahoja parantaessa,

 

Kipeitä voidellessa
Kun poika pahon tekevi,
Lapsi väärin vahemmalle.
Juo viinassa vihasi,
Oluessa omat pahasi,
Meessä mielimurehesi
Kupuhusi kultasehen,
Vaskisehen vatsahasi!
Turvu tuskapaikollesi,
Paisu pakkopäivihisi,
Halkia kipeihisi!