Lain synty, Lönnrot, 1833

Teki perkele pesänsä
Tuomarin tuvan etehen,
Maaherran majan sisään,
Nimismiehen niskan päälle,
Lautamiehen lattialle,
Papin paian kaulukseen,
Pispan pitkään hihaan.
Laki maahan langetkoo,
Oikeus oven eteen
Minun tullessa tupaan,
Seisoissa seinän luona,
Ollessa oven takana!
Luojan kukku kultaheltta,
Tule tänne tarvitahan,
Lennäs kultassa käkenä,

Puhumaan puolestani,
Virkkamaan vierestäni!
Tukis korvat tuomarilta,
Lahjo kaikki lautamiehet,
Nimismiehet niin mokomat,
Silmät silkillä sitele,
Kääri päätä palmikoilla,
Jott' ei pännä käässä käänny!
Ken katein kahtonoo,
Kieron silmin keksinöö,
Silmät verta vuotuoot,
Rasvana rapattuoot
Tuonne Hiitolan tuleen,
Pahan vallan valkiahan!
Kuiva kuusi kasvakoo,

 

Rautaoksa pensiköö
Tuomarin tuvan eteen,
Nimismiehen niityn päälle,
Johon silmänsä sitoo,
Näkimensä näppäjää,
Jott'ei pääse päästämätä,
Selviä selittämätä!
Oli mulla muinen musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
Suolet vaskiset valettu,
Kuparista kalkutettu,
Tuonpa linnassa lihotin,
Kaupunnissa kasvattelin:
Tuomarin tuvan etehen,
Lautamiesten lattialle!
Iteppä isä Jumala,

Piäppä pilvissä käräjät,
Sekehessä selvät neuvot,
Ota puolla poikaisi,
Aina lastesi apuna,
Ettei pää pahoin menisi,
Tukka turhiin tulisi,
Eli kaula katkiaisi,
Hivus hieno lankiaisi!
Yks on päivä miehen päätä,
Tunti tukkoa urohon.
Ei minussa miestä liene,
Onhan pojassa Jumalan
Kaatamaan kateellisia,
Viholliset voittamaan
Näiltä pieniltä pihoilta,
Kapeilta käytäviltä.