Kanteleen synty, Suomussalmi, Liljeblad, 1836

Veneen teko. Vipusessa käynti.
Venematka. Kanteleen synty.


Oli vanha Väinämöinen,
Teki tiiolla venettä;
Uupu kolmia sanoa
Päähän laian pääste'essä.
Sano vanha Väinämöinen:
Ois tuolla sata sanoa,
Tuhat virren tutkelmusta
Suussa valkian oravan j.n.e.
Suussa Antero Vipusen,
Vaan on äiä mäntäveä,
Hetkeks' maeteltoa,
Sek' on matkoja pahoja,
Naisten neulojen neniä,
Miesten miekkojen teriä.
Toki läksi, ei totellu;
Astu naisten neulojen neniä,
Miesten miekkojen teriä.

 


Pellon peuroja levitti,
Oravia suuren orren,
Tappo pannan pääskysiä,
Lauman hanhia hajotti.
Sai sieltä sata sanoa,
Tuhat virren tutkelmusta.
Saip' on veno valmihiksi.
Lykkäsi venon vesille
Niinkun kyyn kulonalasen
Eli kärmehen elävän.
Pani nuoret soutamahan.
Nuoret souti, airot notku,
Airon pyyryt pyynä vinku,
Teljet tetrenä kukerti.
Souti päivän suovesiä,
Toisen päivän maavesiä,
Kolmannen maavesiä.
Itse istuhen perähän,
Niinkun Suomen suolasäkki,
Tukkulmin humalatukku.

 

Souti päivän suovesiä,
Toisen päivän maavesiä,
Kolmannen Venehvesiä.
On luoto merellä luotu,
Salasaari siunattuna;
Siihen puuttu Pohjan pursi,
Veneh Väinölän väsäyty.
Katselekse, kääntelekse:
Ompa luita luotisella,
Kukon kynkkäluun neniä,
Hauvin suuren hampahia,
Hivuksia hiitten Immen.
Sano Vanha Väinämöinen:
Tulis nuista kantelvoinen,
Kun olis sepän käsissä.

Se ise sepoksi löihen,
Rakentihen rautoiksi (en);
Pani paitansa pajaksi,
Turkkisen tuuhottimeksi,
Vasaraksi kynärspäänsä,
Polvensa alasimeksi.
Sai kantele valmihiksi.
Soitti miehet naimattomat,
Soitti nainehet urohot
Ei ilo ilolle tunnu j.n.e.
Sano vanha Väinämöinen,
Pani ponnen Polvellensa,
Kären käänti taivosehen:
Ken ei lien ennen kuullut
Luut lohen ruotasta lojua,

 

Kalan luista kanteletta,
Se tulkot kuulemahan!
Ei sitä metsässä ollut,
Ku ei tullut kuulemahan;
Itsekikin metsän emäntä
Nousi koivun konkelolle,
Lepän lengolle yleni.
Ei sitä veissä ollut
Ku ei tullut kuulemahan;
Itsekin veen emäntä
Rinnoin ruokohen ajakse,
Veäkse vesikivelle,
Vattalolla vaivoakse.
Iseltäki soittajalta
Veet juoksi silmistähän
Pyyriämmät pyyn munia,
Kauhiammat karpaloita,
Pääriämmät Pääskyn päitä.