Minne, sano, meiltä päivä päty,
Kunnas meiltä ku katosi?
Päivä peäty kalliohon.
Yöllä synty Väinämöinen,
Yöllä synty, syöllä kasvo,
Läxi päivällä pajan,
Tako herran tarpehia.
Ky lenti kynnyxelle
Takohissa väinämöisen.
Ite vanha Väinämöinen
Sanan virko, nuin nimesi:
Mitä ky olet kynnyxellä?
Ky taiten vastoapi:
Tuota minä lienen kynyxelä
Sanomata soattamassa:
Jopa nyt ku kivestä nousi,
Päivä peäsi kalliosta,
Takohissa Väinämöisen.
Sanan tuo virko, nuin nimesi:
Jos ma nyt lahen Pohjolan,
Pohjo poikain sekan,

Lapin lasten tanterille,
Koska kun kivestä peästin,
Päivän pästin kalliosta.
Astu päivän, astu toisen,
Jopa päivänä kolmantena
Portit Pohjolan näky,
Paistavat pahan veräjät,
Hihtenuxet ulvottavat.
Tule sormin soutamata,
Käten peällä käyttämätä,
Peukalon pitelemätä,
Huoparin hotasemata
Poiki pohjolan joesta.
Ite Vanha Väinämöinen
Kuin huti hujahutti,
Vihellytti, viuvahutti,
Tulipa tuli tuon puhalsi
Poiki pohjolan joesta.
Tules Pohjolan pihalle!
Mäni pohjolan piholle.