 |
 |
 |
Etusivu | Taustaa | Runokylät | Elvytys | Kulttuurimatkailu | Kartta |
|
|
|
|
|
|
|
Akonlahden likvidointi |
Akonlahti Kovan kohtalon kaunis kylä  Nähtävyyksiä Runonäyte |
 Akonlahden
kylässä talot olivat vienalaisiksi tavanomaista suurempia
ja komeampia. Kylä oli vauras. Edellytykset maanviljelyn, kalastuksen
ja metsästyksen harjoittamiseen olivat hyvät, ja rajan läheisyys
teki kaupankäynnin kannattavaksi. Ennen rajan sulkeutumista kanssakäynti
Suomen puoleisen Rimmin kylän asukkaiden kanssa oli jatkuvaa.
Itse asiassa Rimmin kylä koettiin Akonlahden kyläryhmään
kuuluvaksi. Vielä rajan virallisen sulkemisen jälkeenkin,
1920-luvulla, yhteyttä kylien välillä oli jonkin aikaa.
Sodan 1941-44 aikana Akonlahden kylät olivat suomalaisten hallussa. Vain osa väestöä oli ehtinyt evakkoon. Elämä jatkui niin normaalina kuin se sodan oloissa oli mahdollista, mutta sodan päättymisvaiheessa monet Akonlahden kyläläiset siirtyivät Suomen puolelle peläten, että heitä syytetään yhteistoiminnasta suomalaisten kanssa. Sodan jälkeen kylän elämä jatkui uudelleen perustetun kolhoosin ympärillä. Kylään tuli kanta-asukkaitten ja evakosta palanneitten lisäksi väkeä muistakin kylistä, sellaisista joiden talot olivat tuhoutuneet sodassa. Asutus pyrittiin keskittämään itse Akonlahden kylään.
Kylän loppu oli harvinaisen raju, vaikka sitä jälkeenpäin on yritetty kaunistella erilaisilla selityksillä. Vuonna 1958 kylän likvidoinnin toimeenpanijat lähettivät Akonlahteen lentokoneita, jotka laskeutuivat Kiitehenjärven jäälle. Asukkaille annettiin muutama tunti aikaa kerätä omaisuutensa. Sitten tuli lähtö. Lapset, vanhukset ja vasikat kuljetettiin lentokoneella Uhtualle. Muiden oli käveltävä sinne karjan kanssa. Melkein jokaisen perheen oli lopetettava eläimensä, sillä uudessa paikassa niille ei ollut varattuna heinää tai muuta rehua. Varmimmaksi vakuudeksi kaikki Akonlahden kylien talot poltettiin maan tasalle, ettei kenelläkään olisi palaamisen mahdollisuutta. Onneksi Väinö Kaukonen ja Vilho Uomala olivat valokuvanneet Akonlahtea ympäristöineen sodan aikana, niin että jälkipolvet voivat edes kuvissa nähdä Vienan Karjalan rakennusperinteen kannalta merkittävimmän runokylän.
|
Suomen
ja Neuvostoliiton vuonna 1991 perustaman "Ystävyyden puiston"
seurauksena Akonlahden kylien alue tuli osaksi luonnonsuojelualuetta.
Puiston historian alkuvaiheessa Kiitehenjärven rantamille ei
päästetty kuin tutkijoita. Sittemmin Kostamuksen Ystävyyden
puiston hallinto ja Kalevalan laulumaiden kulttuurin pelastamiseksi
ja elvyttämiseksi perustettu Vienan runokylät -projekti
ovat löytäneet yhteisymmärryksen , minkä seurauksena
Akonlahden kylään voidaan rakentaa karjalaisia rakennuksia
ja se avautuu kulttuuri- ja luontomatkailijoille.
