Nurkkakuva
Vuokkiniemi
Latvajärvi
Venehjärvi
Ponkalahti
Pirttilahti
Tsena
Tollonjoki
Uhtua
Vuonninen
Lonkka
Jyvöälahti
Haikola
Jyskyjärvi
Pistojärvi
Paanajärvi
Kontokki ja Kostamus
Akonlahti
Rimpi
Kuivajärvi ja Hietajärvi
Vuokinsalmi

Haku Apua
- Etusivu Taustaa Runokylät Elvytys Kulttuurimatkailu Kartta
- - - - - - -

Runonäyte Akonlahdesta

Akonlahti
Kovan kohtalon kaunis kylä
Nähtävyyksiä
Runonäyte

Laulaja:Soava Trohkimainen
Kerääjä:Lönnrot
1832
Lähde:SKVR/SKS


Lappalainen kyytösilmä
Piti viikoista vihoa
Päällä vanhan Väinämöisen;
Sulitti tulista nuolta.

Mistä jänne saatane?

Hivuksista Hiien neien.

Siinä kulu kuusi vuotta,
Selo seihtemän keseä,
Ynnä hän yheksän vuotta.

Jo läksi Väinämöinen
Sini hirvellä selässä.

Veti jousen jouahutti
Pään päällä Väinämöisen.
Emo kielti, vaimo käski:
Elä ammu Väinämöistä,
Väinö on tätisi poika!

Jos nuoli alentoo,
Niin käsi ylentäö,
Jos käsi alentuo,
Niin nuoli ylentyö.
Ampu kuitenk' ei totellut;
Eipä kosket Väinämöistä,
Sopi Väinämöisen hevoista,
Läpi nuiten kainaloihin,
Läpi lämpymen lihojen.

Korpin käänty veteen,
Käsin käänty lainesen.
Siellä kulki 6 vuotta,
Selu 7 keseä,
Ynnähän 9 vuotta,
Kulki kuusissa hakona,
Petäjäisissä pölkyn päänä.

Omat kumut kuokkimani,
Kalahauat kaivamani.

Etsitäänpä eksynyttä,
Katonutta kaivataan
Talvella lylyb livulla,
Kesällä veno kapeilla.

Nosti polvien merestä.

Sotkoinen ilman lintu
Etsi pesän sioa;
Muni munaista 3
Väinämöisen polven päällä.

Kuuli polvensa palavan,
Jäsentensä lämpiävän,
Järkähytti polviaan,
Munat vieräy vetteen.
Niin munan alanen puoli
Alaseksi maanemäksi,
Munan ylinen puoli
Yliseksi taivoseksi,
Jäälitässä valkeata
Se kuuksi kuumottaan,
Jäälitsässä ruskeata
Se päiväksi paistamaan,
Jäälitän muut muruiset
Ne tähiksi taivaalla.

Tuuli tuuli luoteesta.
Kanto miehen Pohjolaan,
Miehen syöpähän siaan,
Urosten upottajaan.

Tuopa musta Pohjo akka,
Ulopall' on umpisilmä
Nousi aivan aikasin,
Pyyhki pikku perttiään.
Lakaili lattiaan.
Pani päällähän parasta,
Kaunihinta kaulalleen;
Se oli ongella osava,
Käsi verkolla käviä,
Mäni nosti Väinämöisen.
Oi on viisas Väinämöinen,
Syötä miehen syölääksi,
Apata alanenäksi,
Kirjottele kirjakansi,
Niin saat neion palkastasi."

Tuo on viisas Väinämöinen
Laulo nään kultarinnan,
Kaksi kullaista käkiä
Joka kuuta kukkumaan,
Joka lehvän lekkumaan.

Vaka vanha Väinämöinen
Mäni seppojen pajaan,
Teko rautasen haravan,
Tako piit satoa syltää,
Varren viitta valmisteli.
Haravoitti ruoon ruusut.
Ruoon ruusut, kaislan kaikut,
Tuli ruoto muruinen,
Kalan luuta kappale.
Oisi seppojen pajassa,
Tuosta seppo soiton saisi,
Saisi soiton sorsanluisen,
Kantervon kalaneväisen.
Mistä naulat saatane?
Kalahauin hampaista.
Mistä jänne saatane?
Hiuksista hiien immin,
Immen itkiän hiukset.
Saippa soitto valmiiksi,
Saipa soitto sorsan luinen,
Kantelo kalaneväinen.

Soitas nuori Joukahainen;
Ei ilo iloksi käytä,
Eikä soitto soitanaksi.
Soitti seppo Ilmorinen.
Ei ilo iloksi käytä,
Eikä soitto soitannaksi.

Soitto laatian häsiin,
Soitto vanhan Väinämöisen.

Sormin soitti Väinämöinen,
Kielin kantervo pakasi.
Ei sitä metsäsä ollut,
Kuk' ei tullut kuuleman,
Ei metsäsä, ei meressä.
Tarkotin metsän emäntä
Nousi haavan konkelolla,
Koivun lengolla lepää;
Tarkotin vein emäntä
Vetääksin vesikivellä
Tuota soittoo kuuleman,
Tuota soittoo sorsanluista,
Kantelta kalaneväistä,
Sormin soitti Väinämöinen,
Kielin kantervo pakasi
Petäjäisen pienan pääsä,
Rahin rautasen nenäsä,
Kivisillä rappuloilla.

Tuopa seppo Ilmorinen
Takoja ijän ikuinen
Päivät sampuu takoo,
Yöt neittä lepyttelöö;
Sai sampu takoneeksi,
Vaan ei neity miessutuksi.

Anni tyttö saaren neity,
Pitän portan nenässä
Se on poukkojen pesiä,
Räpähien räiskyttäjä,
Sepä kuuli kuusoalta,
Karehti kaheksaltain.
Kuin ollet lohinen kareh,
Niin sie uimaan ureu;
Kun sie lienet hanhikari,
Niin siä lentoon levii.
Kun ollet pursi Väinämöisen,
Niin sie luokseni lähene,
Pakinoille panelete.
Kunne läksit Väinämöinen,
Olkosit suvan on sulha?
Läksinkö lohta pyytämään?
Toisin ennen miun isäni,
Venet täysi verkkoloita,
Laiva täysi laskimia.
Oi on viisas Väinämöinen,
Läksit hanhien ajoon.
Koira suuri kahlehissa,
Jousi suuri jäntehissä.
Kunne läksit Väinämöinen,
Ulkosit suvannon sulha?
Läksit neittä kosimaan
Pimeästä Pohjolasta,
Miehen syöjästä siasta,
Urohon upottajasta.

Anni tyttö, saaren neity
Käsin kääri vaattejaan,
Koprin helmaan kokosi,
Juoksi seppojen pajaan.
Taos miulle viiet vitjat,
Kolmet korvirenkaat,
Otettiin sinun omasi,
Saoin markoin maksettusi,
Tuhansin lunastettusi,
Kolmin vuosin kosiottusi.
Anni tyttö, saaren neity,
Lämitä sie saloa sauna,
Laai saippu säikkyväistä,
Miehen pään valottajoo;
Tuo taattoni tulinen turkki,
Maammoni panonen paita,
Taattoni sotihevonen.

Ajetaanpa kirjokorjin,
Souetaan punavenehin.
Rikkoin reki kivinen,
Jalas paasinen pakahtu.
Läksin Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiötä.
Mikäs siun Manalle saatto,
Ilman tauin tappamata,
Surman muun murottamata?
Tuli miun Manalle saatto.
Kun tuli Manalle vie,
Tuli vaattehis palaa,
Hurmehin hyvät sopasi.
Mikäs siun Manalle saatto?
Vesi miun Manalle saatto.
Kun vesi Manalle vie.
Mitä sie tänne läksit?
Läksin Tuonelta oroo,
Manalalta väätiötä,
Rikkoin reki kiviin,
Jalas paasinen pakehtu.
Hoi sie tuhma Tuonen tytti,
Tuo venettä Tuonen tytti,
Laivoa Manalan lapsi!
Tulen kyynä käärmehinä,
Tulen mustana matona,
Tulen saunaan saloo,
Saan sisästä salvoksesta.

Tuopa musta Pohjon akka,
Ulomollen umpisilmä:
Oi on piika pikkarainen,
Mitä haukku linan halli,
Linnan lusku luskuttaa?
Ei halli valetta hauku,
Linnan lusku luukuttele,
Ajetaanpa kirkokorjin,
Soutaan punavenehin.
Mitä vieraat sanoo?
Tuopa viisas Väinämöinen,
Ulkonen suvannon sulho:
Läksi neittä kosiomaan.
Ässen annan tyttäreni,
Kuin kynät kyisen pellon,
Käärmehisen käännättelet
Vaskisilla vaarnahilla,
Atralla tuliterällä.
Ässen annan tyttäreni,
Kun saanet suuren hauin
Tuosta Tuonelan joesta,
Manalan alantehestä,
Ilman muutta py'yksettä.
Pani vassat hänäkseen
Tuo viisas Väinämöinen;
Otti hän kokolta koprat,
Linnulta lihanpitimet,
Havukalta haarottimet.
Saipa sieltä suuren hauin
Tuosta Tuonelan joesta,
Manalan alanteestä.
Tuos' on saatu suuri hauki,
Ilman muutta py'yksettä.

Söitpä koira saalihisi.

Kokki ruokahan kokoo,
Mahiahan maisteloo.

Ässen annan tyttäreni,
Kuin sie varsan valjastat.

Saappa Ukko uutta lunta,
Herra heinoista vitiä,
Kokonaan 6 syltä
Jolla varsan valjastat,
Suitsetat punasen ruunan.

Sitten läksi Pohjon tyttö.

Oi sie viisas Väinämöinen,
Ulkonen suvannon sulho,
Tien hyvän käveltyäsi,
Hyvän samun saatuasi.

Laulo laian sulholoita,
Sukapäitä neitosia,
Itse istuvi perässä.
Nenä hanhena hahahti,
Perä joiku joutsenena.

Muurahainen musta koira
Hän kusi kuren jalalle,
Kaikki Pohjola heräsi.

Jo tuloovi Pohjan pursi,
Satahanka halkioovi.

Tapasitpa taskuhussa.
Tapaat tauloa palasen,
Tempaa piitä pikkaraisen,
Senpä mestelöö merehen.
Tulkoot tulinen korko,
Ylihtini ympärini,
Päitsini päällitsini!
Siihen puuttu Pohjon pursi.

Tuopa musta Pohjonakka,
Ulmollen umpisilmä
Laati kokon itsestään,
Itsestään iskulinnun,
Pani vassat hännäkseen,
Lenti purteen Väinämöisen.

Tuopa viisas Väinämöinen
Iski kynsiä melalla:
Kprin kääntyy veteen,
Käsin kääntyy laineeseen.

Akonlahti
Kovan kohtalon kaunis kylä
Nähtävyyksiä
Runonäyte