Kerääjä:Lönnrot
1837
Lähde:SKVR/SKS
|
|
|
|
Kuulin immen itkeväksi,
Venehen valittavaksi,
Sinne harppi hattaroitta.
Väinämöinen:
Oi pursi Jumalan puista,
Luotu luojan tervaksista,
Sie itse veny vesille,
Ilman ollan ottamatta,
Ilman käen kosettamatta.
Lasetteli laivojahan,
Melan vaskisen varahan.
Väinämöinen:
Anna Ahti suuri hauki,
Tahi kaksi pienemäistä,
Annan suolet soutajalle,
Pään perä piteliällä;
Keski murun keittäjällä,
Rasvat rannan kiertäjällä,
Sappi ilman istujalla,
Maksat maalta katsojalla.
Eipä ollut aikojaa,
Jo puuttu veno -----
Ku on vanhin sulhoista,
Se menkö katsomah,
Kivelläkö vai havolla.
Veti haukia veitsellä.
Pää poikki, terä muruiksi,
Terä mullaksi mureni.
Ku ollo vanhin sulholoista,
Sepä hauin nosta'kahan.
Kääntää venen
Olotse omille maille,
Perin maille vierahille.
Pani sotkot soutimille,
Allit airoille ylenti.
Tultih maalle.
Ku ollo vanhin sulholoista,
Sepä hauin kanta'kahan.
Siitä hauki keitetäh.
Tehään harppu hampahasta.
Itki soitantoaan.
Kyynel meren pohjaan. Pani
korpin käymään kyyneltä meren
pohjasta, mie siulle annan sulka-
turkin, paljas korppi sitä ennen
oli. - Kävi korppi - sai turkin.
|