Elias Lönnrot Vienassa

Vienan Karjala oli alue, josta Elias Lönnrot ja muut hänen aikansa runonkerääjät kokosivat pääosan sitä kansanrunousaineistoa, jonka pohjalta Kalevala syntyi. Kalevala ei ole kuitenkaan kokoelma vanhaa karjalaista ja suomalaista kansanrunoutta. Lönnrot loi hallussaan olevista aineksista kuvitteellisen myyttisen runomaailman ja muodosti runoista kertomuksen, johon hän sisällytti myös lyyrisiä runoja ja loitsuja. Tosin Lönnrot itse - varsinkin Kalevalan ensimmäistä painosta tehdessään - uskoi etsivänsä aikojen kuluessa sirpaleiksi hajonneelle eeppiselle kokonaisrunoelmalle sen alkuperäistä muotoa. Tuohon aikaan ja vuosikymmeniä sen jälkeenkin karjalaisen ja suomalaisen kansanrunouden uskottiin pohjautuvan historiallisiin tapahtumiin ja kertovan muinoin eläneistä henkilöistä ja heidän jumalistaan.

Vienan runokylillä on ratkaiseva osuus Kalevalan synnyssä. Viena osoittautui paikaksi, jossa eeppinen kansanrunous oli parhaiten säilynyt. Neljännen runonkeruumatkansa jälkeen, jolloin Lönnrot oli Vuonnisessa laulattanut Ontrei Malista ja keskustellut Vaassila Kieleväisen kanssa Väinämöis-runojen keskinäisestä järjestyksestä, hän sai oivalluksen ryhtyä rakentamaan eeposta keräämästään kansanrunoudesta.

Lönnrotin viides matka v. 1834 oli Kalevalan sisällön kannalta tuloksellisin. Silloin hän tapasi Vienan suurimman runonlaulajan Arhippa Perttusen Latvajärvessä ja sai koko matkalta yhtä paljon kansanrunoutta kuin neljältä aikaisemmalta matkalta yhteensä. Uusia aineksia hyväksikäyttäen hän loi sitten eepokseksi laajenneen runoelman, jolle antoi nimen Kalevala.

Kun Lönnrot vuonna 1835 sai valmiiksi Kalevalan ensimmäisen painoksen käsikirjoituksen, hänellä oli käytettävissään yhteensä n. 40 000 runosäettä, joista puolet oli kerätty Vienasta.

Täydentäessään eeposta vuonna 1849 ilmestyneeksi Kalevalan toiseksi painokseksi Lönnrotilla oli käytössään yhteensä n. 170 000 runosäettä - suuri osa tietysti toisintoja. Tästä valtavasta runomäärästä n. 1200 runoa eli 43 000 säettä oli Vienasta, n. 1 150 runoa ja 22 000 säettä Inkeristä ja vain 140 runoa ja 5 000 säettä Aunuksesta; muu runoaineisto oli eri puolilta Suomea. Kun vielä muistetaan, että Vienan runoista valtaosa oli eeppisiä ja enimmät Inkeristä saaduista lyyrisiä, on selvää että Viena muodostaa varsinaisen "Kalevalan laulumaan". Lönnrot itse on monessa yhteydessä todennut senaikaisen Vuokkiniemen pitäjän olleen "laulupaikoista parahimman". Tähän samaan näkemykseen ovat yhtyneet myöhemmät runonkerääjät kartoittaessaan eeppisen runonlaulun esiintymispaikkoja.