Laulaja:Ohvo Karmujev
Kerääjä:Borenius
1871
Lähde:SKVR/SKS

Vaka oli vanha Väinämöine
Vesti vuorella venoista,
Kallivolla kalkutteli.
Ei kirves kivehe koske,
Kasa ei kaita kallivoho.
Viimein lipsahti lihaha,
Polvehe pühän urohon,
Küntehen Kalevan poijan.

Eik' ollun sitä mätästä,
Ku ei tullun tulvillahe,
Eik' on vuorta korkieta,
Ku ei tullun tulvillahe
Varpahasta vanhan Väinön,
Polvest on pühän urohon.

Korja on kultani kutettu,
Hopiaini püörä püöri,
Ratas rautani ratatti.
Tuop' on vanha Väinämöini
Kohennakse korjahase,
Rekehes heän reutuvove,
Ajoa karettelove.
Ajo kümmenen küleä,
Kül' on puolen kümmenettä,
Küsü künnüksen takova,
Alta ikkunan avone:
Onkos on talossa tässä
Uron tuskan tuntijova,
Vaivojen valittajova,
Suoni kosken sulkijova,
Sünnin puun puhelijova,
Sünnin rauvan tietäjeä?

Akka varsin vastajeli:
Ei ole talossa tässä
Uron tuskan tuntijova,
Vaivojen valittajova,
Suoni kosken sulkijova,
Sünnin puun puhelijova,
Sünnin rauvan tietäjeä?

Tuop' on vanha Väinämöini
Itse niin sanoiksi virkki:
Tuop' on kuitenkin tulove
Tuho vanhan Väinämöisen,
Laulajan ijän ikusen.

Kohennakse korjahase,
Rekehes heän reutuvove.
Ajo soita, ajo maita,
Ja ajo meren selällä,
Ammuin nähtüjä ahoja.
Ajo kümmenen küleä,
Kül' on puolen kümmenettä,
Küsü künnüksen takova,
Alta ikkunan anove:
Onkos on talossa tässä
uron tuskan tuntijova,
Suoni kosken sulkijova,
Vaivojen valittajova,
Sünnin puun puhelijova,
Sünnin rauvan tietäjeä?

Ukkopa verkkuo rauvasta
rakenti,
Teräksestä heän teköve.
Tuonp' on sanoikse virkki:
On sulettu suuremmatki,
Jovet suista, järvet päistä,
Kapejista kannaksista.

Pohjon akka küittö-silmä
Piti viikoista vihoa,
Kaiken aijaista karehta.
Süöksi miestä süömen kautti,
Läst' on lämpöistä lihoa,
Vasemesta kainalosta,
Oikiehe olkapeähä.

Sormin sortih lainnehes,
Kämmenin merehe keäntü,
Sormin sortih lainnehisse.
Kule sielä kuusi vuotta,
Selupa seitsemen keseä,
Ümpäri üheksän vuotta,
Kaiketinki kaksitoista.
Kuhu vierret venümähä
Siih on sinervön apajan,
Kuhu nosset istumahe,
Siihe luokoh luoto päitä,
Kari päitä kasvattoaha.

Tuop' on vanha Väinämöini
Sormin heän merehe sortu,
Kämmenin merehe keäntü,
Sormin sortih lainnehisse.

Kokko rukka, kurja lintu,
Lintu kurja Turjan moalla
Liitelöve, loatelova,
Kattsovi pesän sijova.
Keks' on mustasen meressä.
Sinervöisin lainnehella.
Kattsovi pesän sijova,
Kulosista kutkutteli,
Muni heän kolme munaista,
Kolme kullaista munova.
Hierelöve, hautelove.
Tuopa vanha Väinämöini
Kuuli polveh polttavaks.
Kuin on puosti polviehe,
Munaset vetehe vieri.

Tulipa hauki haukotellen,
Vejen koira konkotellen.
Nieli heän kolme munova,
Kolme kullaista munova.

Kokko rukka, kurja lintu,
Lintu kurja Turjan moalla,
Kuin on kerran kuopasihe,
Ilman lintu liitasihe,
Vast' on suomuja sukasi,
Kuin on toisen kuopasihe,
Vastapa vattsoa revitti.
Kuin on kerran kolmannene,
Halkasi mahan on hauvin.

Kattselove, keäntelöve:
Miks' on muuttunut munani,
Kuks' on soatu soalehene!
Mi munassa valkieta,
Se päiväkse paistamahe.
Mi munassa ruskieta,
Se kuukse kumottamahe,
Se tähekse taivosella.
Mi munass' ülistä puolta,
Vaskisekse taivosekse.
Mi munass' alaista puolta,
Rautasekse moaemäkse.